Vuotuinen Kasvattitapaaminen oli 29.6. Jyväskylässä teemalla Etsintäkokeeseen tutustumisen päivä. Koulutuksen järjesti käyttäytymisanalyytikko Jari Parkkisenniemi.

Etsintäkoe (PAEK) on palveluskoiralaji, jonka maasto-osuus koostuu tarkkuusetsinnästä, pudotetun esineen noudosta, jäljestä, henkilöhausta ja esineruudusta. Kävimme päivän aikana kaikki nämä osa-alueet läpi.

Päivän kulku:

Tarkkuusetsintä

Saimme valita pienen metalliesineen, esimerkiksi kolikon tai hylsyn, jonka haistamisesta koiraa palkattiin. Ensin esine oli kädessä ja sitten maassa. Tämän jälkeen veimme esineen metsään tallatulle alueella ja koiran piti löytää esine. Tässä vaiheessa kriteerinä ei ollut esineen ilmaisu, mutta kun Nesla lopulta tajusi homman jujun, niin se teki automaattisesti ilmaisunkin. Nesla on aikoinaan treenannut pienten metalliesineiden etsintää ID-kurssilla, mutta emme ole tätä tehneet edes aktivointimielessä vuosiin.

Pudotetun esineen nouto

Saimme valita jonkun esineen, esimerkiksi sukka, hanska, patalappu jne. Ideana oli, että koira kiinnostuisi esineestä ja nostaisi sen maasta.

Seuraava vaihe oli kulkea koiran kanssa polkua pitkin, pudottaa esine koiran huomaamatta, kääntyä ja kävellä koiran kanssa takaisin päin. Kokeessa lähetetään koira noutamaan pudotettu esine, jonka se tuo ja luovuttaa ohjaajalle.

Jälki

Kävimme tekemässä maastoon jäljet, joille laitoimme ensin herkkuja tiheämmin ja sitten harvemmin. Loppuun tallasimme alueen, jossa oli herkkuja ja siinä vielä jälkiesine eli keppi.

Henkilöhaku

Tässä harjoituksessa katsoimme, miten koira reagoi, kun se saa piiloutuneesta ihmisestä vainun. Maalimies – tässä tapauksessa maalinainen – meni piiloon ja kävelimme koiran kanssa ohi.

Hauska oli huomata, että kaikilla koirilla oli sama reaktio kun saivat vainun maalimiehestä, ensin nousivat korvat pystyyn! 😀

Koirilta ei siis vaadittu maalimiehen ilmaisua, mutta korvat ovat hyvä merkki omistajalle, että koira on saanut vainun.

Esineruutu

Valmiiksi tallattuun esineruutuun vietiin kolme esinettä ja sitten katsottiin miten koira reagoi esineisiin. Tässä vaiheessa riitti, että koira löytää kaksi esinettä kolmesta. Sitten koiraa kehuttiin ja palkittiin. Noutoa, pitoa ja luovutusta ei vaadittu tässäkään alkuharjoituksessa.

Mukana kasvattitapaamisessa oli Neslan lisäksi Viiti (Hopeametsän Tundrasara), Noppa (Hopeametsän Metsänemä), Nero (Hopeametsän Miekkavalkku) ja Viitin ihana – ja nykyisin jo kuuro – “isoveli”, 13-vuotias suomenlapinkoira, Iivari.