Pentujen korvat alkavat vähitellen nousta pystyasentoon. Ensimmäisenä korvat alkoivat nousta Tupasvillalla ja nyt ne ovat – Tuliheinää ja Tuhkaruohoa lukuunottamatta – kaikilla jo taittokorvien asteella.

Kuudennen viikon kunniaksi pennut saivat tutustua vieraaseen, kilttiin, koiraan. Neslan pilkullinen ystävä Herra Erppu kävi tutustumassa pentuihin ja leikkimässä Neslan kanssa.

Tänään pennut saivat kolmannen kerran matolääkettä ja kaikille ruoka maistuu hyvin. Pienin tyttö, Tundrasara painaa 2990g ja pienin poika, Tupsunaava, 3100g. Ulkonäöltään ja käytökseltään hyvin samanlaiset pennut, Tupasvilla painaa 3180g ja Tuliheinä hiukan “kaksoisveljeään” enemmän 3200g. Isotassuisin poika, Tuhkaruoho, painaa 3290g ja painavin on Teräsyrtti 3500g. Painoeroista huolimatta kaikki ovat kooltaan tasaista sakkia. Ruokakupilla käy sen verran kova hotkiminen, että alan ehkä ruokkimaan pennut siten, että kolme pienintä syö yhdessä ja kolme suurinta yhdessä. Kuuden viikon kunniaksi pennut saivat myös ensimmäisen kerran syödä broilerin siivet.

Päivän teemana oli myös imuriin totuttaminen. Pennut ovat nähneet kun imuroin pentuhuoneen ulkopuolella. Nyt imuri laitettiin ensin pentuhuoneen ulkopuolelle, kompostiaidan taakse, ensin minimiteholle ja sitten täysille. Sitten sama toistettiin pentuhuoneessa. Samaan aikaan puolet pennuista päättivät, että he menevät nukkumaan ja toinen puoli päätti muuttua itse imuriksi ja imuroivat herkkuja maasta. Imuria myös vedettiin, sen ollessa pois päältä, pentuhuoneessa. Se olikin kiva saalistusleikki, joten ensi kerralla imuri voi olla kosketuskeppitreenin häiriönä.

Tänään kosketuskeppitreeneissä häiriönä oli Erppu-koira. Pennut tekevät jo tosi keskittyneesti neljän toiston sarjoja. Pysyvät matolla, eikä niiden keskittymistä häiritse kompostiaidan toisella puolella odottavat sisarukset (en ole enää peittänyt kompostiaitaa viltillä treenin ajaksi, kuten ekoilla kerroilla), eikä avoin ovi makkariin houkuta hepuloimaan sängyn alle jne. Taitavat pikkukoirat! 🙂

“Lepakkokorvat” ovat koko ajan yhä villimpiä ja äänekkäämpiä. Kun aamulla herää järjettömään riehumiseen ja meteliin, kun kaikki ovat käyneet kakalla ympäri pentuhuonetta, ja sen jälkeen juosseet rallia jätösten yli kertaa x, käy jo mielessä, että ehkä näistä riiviöistä pystyykin luopumaan ilman itkua. 😀 Kaikki ovat yhtä ihania, rakkaita ja reippaita pentuja. <3 Ja onni on se, että nyt kaikille on hyvät kodit!