MEJÄ, osa 2
Toinen ja viimeinen MEJÄ-kurssin kerta takana ja taas kädet poronveressä. 😉 Rata merkattiin ja tehtiin kuten viimeksikin, mutta nyt teimme alkumakauksen ja kulmamakauksen jälkeen makauksen myös suoralle. Toiseen kulmaan emme tehneet makausta emmekä suorakulmion mallista käännöstä, vaan loivan kaarroksen. Nesla meni kulmasta ensin ohi, mutta kääntyi noin 5 metrin jälkeen takaisin jäljelle ja jatkoi jäljestystä oikeaan suuntaan. Teimme jäljelle myös katkon eli pätkän, johon ei laitettu verta. Veretyssieni nostettiin siinä kohtaa ylös noin kolmenkymmenen sentin korkeuteen. Itse tein noin viiden metrin mittaisen katkon, jota koira ei edes huomannut. Tai jos huomasikin, ei vaikuttanut jäljestykseen vaan jatkoi itsenäisesti eteenpäin samalla vauhdilla. Ainoa kämmäys oli, että tein Neslalle aivan liian lyhyen jäljen. Metsässä on vaikea arvioida matkoja kun ei ole tottunut jälkeä tekemään. Harjoitusohjeiksi saimme, että saamme tehdä korkeintaan yhden tuoreen jäljen, mutta jatkossa on annettava jälkien vanhentua. Talvitauonkin jälkeen on jatkettava siten, että antaa jäljen vanhentua.