1. Ensin harjoittelimme luoksetuloa. Lämmittelimme viimekertaisella harjoituksella ja sitten muutimme harjoitusta siten, että kun kutsuimme koiraa, emme heti palkanneet vaan odotimme hetken ja sitten vasta palkka. Seuraavaksi harjoittelimme sellaista, että sanoin Neslalle “orava” ja osoitin puuta, kun Nesla oli kiinnostunut “oravasta” (jota todellisuudessa puussa ei ollut), kutsuin “Tänne” ja palkka. Samaa harjoitusta tehtiin erilaisilla häiriöillä, kuten muut koirat ja lähelle tuleva ihminen (Jirka).

2. Paikallaolo käynnistettiin tekemällä harjoitusta “Maahan” -> palkka ja siirtyminen. Seuraava vaihe oli sanoa “Maahan,” mutta palkkaa ei annettu heti, vaan koira joutui hetken odottamaan, kuten edellisessäkin harjoituksessa. Seuraava vaihe oli kääntää selkä koiraan päin, ja olla kääntyneenä eri pituisia aikoja,esimerkiksi 2s, 4s, 2s, 6s, 2s jne., kääntyä takaisin koiran eteen ja palkata. Näin koira oppii kestoa sen sijaan, että oppisi, että palkan pitäisi aina tulla heti.

3. Hihnakäyttäytymisen käynnistimme myös viimekertaisella harjoituksella. Kun Nesla katsoi minua, lähdimme liikkeelle, ja palkkasin minuun kohdistetusta toiminnasta. Teimme perinteisen pujotteluharjoituksen, jossa tarkoitus oli edetä kontaktissa. Maassa oli joku niin hyvä haju, että kaikki koirat olivat kiinnostuneita tuosta hajusta, toiset koirat eivät kiinnostaneet yhtään. Nenä vei Neslaakin. Toisessa harjoituksessa teimme kujan ja tarkotus oli mennä kuja päästä päähän kontaktissa, mutta palkkana sai käyttää vaan omaa liikettään. Nesla on sen verran innostunut kaikesta liikkuvasta, että palkkana toimi hyvin minun kävely, juokseminen ja hiipiminen. Palkan ei tarvitse aina olla herkku.