EI pentusuunnitelmia

Ei pentuja eikä pentusuunnitelmia! 🙂

Ei kasvatustoimintaa!

Muska pentu

 

Suositeltavaa lukemista pentuja odotellessa:

Syventävää lukemista:

  • Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen
  • Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?
  • Leslie McDevitt: Control Unleashed

Bio Sensor

Bio Sensor -ohjelma on Yhdysvaltain armeijan kehittämä ja sen tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Pentujen hermoston kehitys on aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Ja mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Menetelmä totuttaa pentua myös käsittelyyn. Tarkoitus on siis parantaa koiran stressinsietokykyä ja hermostoa.

Bio Sensor -ohjelmaa suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä, jokainen kohta kestää 3-5 sekuntia. Ohjelmaa ei toisteta useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään viisi kohtaa läpi:

  1. Kosketusärsyke, kosketetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla.
  2. Pystyasento (pää ylös), pentu käsien välissä, pää hännän yläpuolella.
  3. Pystyasento (pää alas), kuten edellä, mutta pää alaspäin.
  4. Selkäasento, pidetään pentua selällään kämmenellä.
  5. Lämpöärsyke. Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle, pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos se ryömii pois alustalta.

Bio Sensor

Tuire Kaimion -kirjassa Pennun kasvatus s. 11 on kohta Kehityksen tukeminen, 0-3 viikkoa, ja kappaleessa puhutaan samasta asiasta.

“Jos pentuja altistetaan kolmpäiväisestä alkaen pienelle määrälle stressiä päivittäin, ne kestävät myös vanhemmiten paremmin niiden hermostoa kuormittavia tilanteita. Helpoimmin tämä saavutetaan, jos kasvattaja nostaa päivittäin jokaisen pennun vuorotellen syliinsä, kääntelee sitä hetken hellävaroen ja laskee sitten pennun takaisin emon hoiviin. Lyhyt käsittely riittää: emän ja pentujen herkkää vuorovaikutusta ei tule häiritä tarpeettomasti. Kun käsittely aloitetaan näin aikaisin, kasvattajalta ei vaadita siedätystaitoa.”

Bio Sensor -ohjelman jälkeen käsittelen pentuja päivittäin ja teen yksinkertaisia totuttamis- ja oppimisharjoituksia luovutuspäivään asti.

Kasvatusajatuksia

Ihanteellinen lapinporokoira on mielestäni arkeen sopiva eli ympäristöönsä luontevasti suhtautuva koira. Lapinporokoirat ovat paimentamisen ohella muun muassa vahtineet pihapiiriään ja paimennettaviaan, toimineet raatokoirina ja tappaneet pieniä jyrsijöitä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, ne ovat toimittaneet lämpöpatterin virkaa omistajansa varpaiden lämmittäjinä. Parhaimmillaan lapinporokoira toimii kaikissa tilanteissa koiramaisen järkevästi. Lapinporokoira on sopeutumiskykyinen, mutta kasvattajan ja omistajan kasvatuspanokset ovat tärkeitä. Lapinporokoirat ovat paimentyyppisinä koirina herkkiä reagoimaan ja kaipaavat tämän huomioon ottavaa ohjausta pennusta alkaen.

Käyttötarkoitus: Porojen paimennukseen käytettävä koira. Käyttäytyminen / luonne: Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen.

Yksinkertaistettuna voisi todeta, että yllä oleva ote rotumääritelmästä sisältää kaiken tarpeellisen myös terveyteen ja ulkomuotoon liittyen. Ulkomuotoon kuuluu yhtenä perustekijänä rakennetyyppi, joka perustuu koiran liikuntaan. Lapinporokoiran luonnollisin liikuntatapa on ravaaminen, joten niillä tulisi olla hyvä ravaajan rakenne. Koiran rakenne – ei tummat silmät tai turkin väri – ja luonne määräävät sen pystyisikö koira suoriutumaan sille alun perin tarkoitetusta tehtävästä.

Jos jalostusvalinnoissa painotetaan ainoastaan jotain tiettyä ulkomuodollista ominaisuutta ennemmin kuin monimuotoisuutta, pian geenipoolissa ei ole riittävästi vaihtelua rodun säilymiseksi elinvoimaisena ja samalla koko rotuun voi myös vahingossa vakiintua arkielämässä hankalia käyttäytymisominaisuuksia. Jalostukseen käytettävä koira ei saa kuitenkaan olla arka, aggressiivinen ihmisille tai huono stressinsietokyvyltään, koska arkuuden ja rohkeuden vaihtelu on voimakkaasti perinnöllistä. Lapinporokoirat voivat kuitenkin olla pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan.

Haluan käyttää jalostukseen terveitä, mukavan luonteen ja terveen rakenteen omaavia koiria. Pidän rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mielessä. Kasvatustyössä täytyy tehdä myös kompromisseja, koska ilman kompromisseja kasvatus ei voi edetä. Lopputulokseen vaikuttaa myös ympäristö, joka lopulta määrää geenien merkityksen.

Kerron mielelläni kaiken tiedossani olevan omien koirieni ja kasvattieni terveydentilasta ja luonteesta, ja keskustelen mielelläni jalostusratkaisuistani.