Kantavan ja imettävän nartun ruokinta
Ennen astutusta ja kantoajan alkupuoli
Astutuksen aikaan nartun tulisi olla ihannepainoinen. Kun juoksut ovat odotettavissa, voidaan antaa kuuri E-vitamiinia. Esimerkiksi tyrnimarja sisältää E-vitamiinia eniten kaikista marjoista. Öljynä olen käyttänyt Nutrolin Pentu -valmistetta, joka sisältää E-vitamiinia (d-alfa-tokoferoli). Maitohappokuuri voi olla hyödyllinen myös ennen koiran astutusta, koska suoliston hyvä bakteerikanta tehostaa hormonitoimintaa. Monet antavat heti kiiman alettua foolihappoa (Solgar) ja jatkavat sen antamista koko tiineyden ajan.
Elimistön vahvistamiseksi voidaan antaa samalla myös kuuri kuivattua voikukkaa tai nokkosta. Nämä ovat myös munuaisten toimintaa tukevia kasveja. Tiineys ja synnytys ovat nartun elimistölle rasite, erityisesti maksalle ja munuaisille. Nokkosesta saa myös rautaa, jodia ja seleeniä. Nokkosta ei suositella annettavaksi tiineyden aikana.
Jotkut antavat ravintorikkaampaa ruokaa (enemmän lihaa, kananmunia, sisäelimiä ja tärkeitä rasvahappoja sisältäviä tuotteita) ennen astutusta ja viikon ajan astutuksesta, vähentäen sitä asteittain siten, että lopulta narttu on jälleen entisellä ruokinnalla sekä määrällisesti että laadullisesti. Koko tiineyden aikana ruokinnassa pitäisi välttää radikaaleja muutoksia. Normaali ulkoilu ja liikkuminen ennen astutusta ja kantoaikana on suositeltavaa.
Kantavan nartun monipuolinen luonnollinen ruokinta ei juuri eroa terveen koiran ruokinnasta (Kantavan nartun ruokavaliossa tulisi olla jonkin verran hiilihydraatteja), etenkään tiineyden alussa. Kantoajan alkupuolella nartun energiantarve on yleensä täysin sama kuin normaalisti. Sikiöt kasvavat hitaasti, joten narttu liikkuu kuten ennenkin. Ensimmäisten kuuden kantoviikon aikana nartun energiantarve ei juuri ole kohonnut. Useimmilla nartuilla on hormonaalisista syistä 3.-5. kantoviikkojen aikana muutaman päivän jakso, minkä aikana ne vähentävät ruuankulutustaan.
Kantoajan viimeiset viikot
Kuukausi ennen synnytystä narttu syö usein 3 kertaa päivässä ja tiineyden loppuvaiheessa 4-5 kertaa päivässä. Kantoajan viimeisinä viikkoina, viimeisen kolmanneksen aikana, lisäenergiaa kuluu noin 1.3-1.5 kertaa tavallista enemmän. Esimerkiksi kahdeksannella viikolla narttu syö 3-4 ateriaa, joiden yhteismäärä on noin 1.3-1,5 kertaisesti se, mitä narttu syö normaalisti. Pari viikkoa ennen syntymää sikiöt kasvavat niin suuriksi, että ne vievät jo tilaa mahalaukulta ja suolen toiminta voi heiketä. Ennen synnytystä narttu yleensä syö usein vain puolet siitä mitä se on syönyt edellisellä viikolla. Nartulle kannattaakin antaa pieniä aterioita entistä useammin.
Pehmeitä luita voi antaa koko tiineyden ajan, paitsi penikointipäivänä, mutta jos nartulla on taipumusta ummetukseen, luiden syönti ei tilannetta paranna. Monet antavat raskausajan puolenvälin jälkeen luuateriana ainoastaan jauhettuja broilerin siipiä ja kanamassaa. Suuri osa jättää myös luiden syöttämisen kokonaan pois viimeisenä viikkona. Tällöin kalsiuminsaannin voi turvata kalsiumvalmisteella.
Toinen vaihtoehto on antaa muun muassa jauhettuja kananmunankuoria yhdessä esimerkiksi Urticalcinin kanssa. Koko raskauden ja imetyksen ajan koiralle voi antaa Urticalcin -valmistetta ja kananmunankuorijauhetta. Joskus ruoka ei enää kantoajan viimeisellä viikolla maistu ollenkaan, mutta nartuilla on kehossaan vararavintoa. Nartun tulisi siis olla niin sanotusti “hyvässä kunnossa,” mutta ei missään tapauksessa liian lihava. Useimmat nartut kieltäytyvät syömästä 12–24 h ennen synnytystä.
Synnytyksen aikana ja sen jälkeen
Ennen synnytystä narttu ei yleensä syö eikä sille kannata antaa ruokaa. Synnytyksen jälkeen ensimmäinen ateria voi olla seuraavanlainen: 3 kananmunaa ja munankuoret jauhettuna, Urticalcin ja ruusunmarjajauhetta. Toinen vaihtoehto voi olla quinoapuuro, johon on sekoitettu lihalientä ja hunajaa. Hunaja tehostaa elimistön kalsiumin saantia ja on hyväksi ruuansulatukselle. Quinoaa on käytetty lisäämään maidoneritystä ja ylläpitämän ravintotasapainoa. Molempiin seoksiin voidaan lisätä myös 1 rkl luomukamomillateetä, joka lisää maidoneritystä ja rauhoittaa vatsaa.
Imetyksen aikana
Maidoneritys lisää emän energian- ja ravintoaineiden tarvetta huomattavasti. Imetyksen aikana nartulle voi antaa ruokaa 4-5 kertaa päivässä. Nartun ravinnontarve on normaalisti ensimmäisellä imetysviikolla n. 1,5-kertainen, seuraavilla viikoilla n. 2-kertainen sekä myöhemmin jopa 3-kertainen. Ensimmäiset 3-4 viikkoa maito on pentujen yksinomainen ruoka, ja nartun ravinnontarve riippuu myös pentujen määrästä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin ja nesteiden riittävään nauttimiseen. Rasvan lisääminen nostaa ruuan energiasisältöä, mutta sitä kannattaa lisätä silti vain kohtuudella. Koiraa ei kannata myöskään yrittää laihduttaa imetyksen aikana, koska rasvakudoksen häviäminen merkitsee siihen varastoituneiden myrkkyjen kulkeutumista maitoon.
Lisäravinnon antaminen pennuille aloitetaan tavallisimmin 3-6 viikon iässä. Ensimmäinen ateria voi olla kermaviiliä kananmunakeltuaisella. Seuraava voi olla kermaviili nokareella lihaa. Ideana on se, että ensin totutellaan lihaan, esimerkiksi nautaan ja kanaan. Uuteen makuun totuttelu aloitetaan pienellä annoksella ja yhdellä lihalaadulla kerrallaan. Nitraattia kerääviä kasviksia, kuten naurista, lanttua ja pinaattia, ei anneta. Totuttelu voidaan aloittaa höyrytetyillä ja soseutetuilla kasviksilla, esimerkiksi porkkanalla, kesäkurpitsalla, kurkulla ja salaatilla. Haluttaessa joukkoon voi sekoittaa puolet jauhelihaa. Soseen joukkoon voi myös sekoittaa hiukan C-vitamiinipitoista ruusunmarjajauhetta.
Viljan antamisen velleinä ja puuroina voi aloittaa 5-6 viikon iässä. Turvallisinta on aloittaa gluteenittomista viljoista, kuten hirssistä. Hirssi onkin kiinalaisen lääketieteen mukaan ruoansulatuselimistöä vahvistava ja sopii näin ollen pennuille. Kalaa ja kananmunia voi myös antaa tässä vaiheessa. Usein käy niin, että jos pennut pääsevät emän ruokakupille, ne tyhjentävät sen sisällön ilman ongelmia.
Hapanmaitotuotteiden antamisesta koirille ollaan monta eri mieltä. Hapanmaitotuotteet, kuten raejuusto, piimä tai viili, sopivat useimmille pennuille hyvin, mutta riittävä kalsiumin saanti on hyvä varmistaa muuten.
Luina voidaan antaa murskattuja broilerinsiipiä, joita kannattaa antaa tietenkin ensin vain hyvin pieniä määriä. Isoja luita ja siipiä voi olla tarjolla ajanvietteeksi ja kaluttavaksi, vaikka pennut eivät saakaan niistä juuri mitään irti ennen 5-6 viikon ikää. Urticalcinia voi antaa emän lisäksi myös luovutusikäisille pennuille. Esimerkiksi yhdestä kolmeen kertaan viikossa yhden vuoden ikään asti.
Normaalisti emä käy vieroittamaan pentuja 6-8 viikon iässä. Vieroittamisen aikana emän ruoan määrää voidaan alkaa vähentämään, etenkin jos maidontuotanto on todella runsasta. Lisäämällä ruokintakertojen määrää ja antamalla pieniä annoksia ravinnon saanti on kuitenkin tasaista. Vieroitusikäisten ruoka kannattaa antaa neljässä erässä päivän aikana johtuen nopeasta kasvusta ja suuresta energiatarpeesta. Jos emä sattuukin imettämään 8 viikkoisia pentujaan, ei suinkaan tarvitse olla huolissaan vieroituksen epäonnistumisesta. Tällainen osittainen imetys on todennäköisesti pennuille arvokasta psykologisesti, ravitsemuksellisesti ja immunologisesti.
Lähteet ja kirjallisuus:
Hopeametsän blogi: Tiineen ja imettävän nartun luonnollinen ruokinta.
Heikki Kurkela: Kantavan ja imettävän nartun ruokinnasta. Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/1994.
Inkeri Kangasvuo: Pentueen kasvattaminen. Julkaistu SH-lehti 1/1994
Sini Lindroos: Tiine narttu tarvitsee lisäravinteita.