Kasvatusajatuksia

Ihanteellinen lapinporokoira on mielestäni arkeen sopiva eli ympäristöönsä luontevasti suhtautuva koira. Lapinporokoirat ovat paimentamisen ohella muun muassa vahtineet pihapiiriään ja paimennettaviaan, toimineet raatokoirina ja tappaneet pieniä jyrsijöitä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, ne ovat toimittaneet lämpöpatterin virkaa omistajansa varpaiden lämmittäjinä. Parhaimmillaan lapinporokoira toimii kaikissa tilanteissa koiramaisen järkevästi. Lapinporokoira on sopeutumiskykyinen, mutta kasvattajan ja omistajan kasvatuspanokset ovat tärkeitä. Lapinporokoirat ovat paimentyyppisinä koirina herkkiä reagoimaan ja kaipaavat tämän huomioon ottavaa ohjausta pennusta alkaen.

Käyttötarkoitus: Porojen paimennukseen käytettävä koira. Käyttäytyminen / luonne: Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen.

Yksinkertaistettuna voisi todeta, että yllä oleva ote rotumääritelmästä sisältää kaiken tarpeellisen myös terveyteen ja ulkomuotoon liittyen. Ulkomuotoon kuuluu yhtenä perustekijänä rakennetyyppi, joka perustuu koiran liikuntaan. Lapinporokoiran luonnollisin liikuntatapa on ravaaminen, joten niillä tulisi olla hyvä ravaajan rakenne. Koiran rakenne – ei tummat silmät tai turkin väri – ja luonne määräävät sen pystyisikö koira suoriutumaan sille alun perin tarkoitetusta tehtävästä.

Jos jalostusvalinnoissa painotetaan ainoastaan jotain tiettyä ulkomuodollista ominaisuutta ennemmin kuin monimuotoisuutta, pian geenipoolissa ei ole riittävästi vaihtelua rodun säilymiseksi elinvoimaisena ja samalla koko rotuun voi myös vahingossa vakiintua arkielämässä hankalia käyttäytymisominaisuuksia. Jalostukseen käytettävä koira ei saa kuitenkaan olla arka, aggressiivinen ihmisille tai huono stressinsietokyvyltään, koska arkuuden ja rohkeuden vaihtelu on voimakkaasti perinnöllistä. Lapinporokoirat voivat kuitenkin olla pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan.

Haluan käyttää jalostukseen terveitä, mukavan luonteen ja terveen rakenteen omaavia koiria. Pidän rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mielessä. Kasvatustyössä täytyy tehdä myös kompromisseja, koska ilman kompromisseja kasvatus ei voi edetä. Lopputulokseen vaikuttaa myös ympäristö, joka lopulta määrää geenien merkityksen.

Kerron mielelläni kaiken tiedossani olevan omien koirieni ja kasvattieni terveydentilasta ja luonteesta, ja keskustelen mielelläni jalostusratkaisuistani.