Kun koira oli villinä, se juoksenteli hokien: ’Lihaa ja pintaa!’ Hypätessään ojan yli se kuitenkin sekosi sanoissaan ja sanoi: ’Keuhkoa ja lientä!’ Kun koira sitten tuli ihmisen luo tarjoutumaan rengiksi ja ihminen kysyi: ’Mitä palkaksi?’ ’No, keuhkoa ja lientä!’ Ja sitä koira saa vieläkin.

Mauri Nieminen & Urho A. Pietilä: Peurasta poroksi

Yllä olevaa tarinaa koiran ryhtymisestä saamelaisen pororengiksi on kerrottu Inarissa ja se kertoo koiran kesyyntymisestä eli domestikaatiosta. Lainauksesta käy hyvin ilmi, että koira on elänyt ihmisen sille tarjoaman ruuan varassa. Lisäksi koirat ovat täydentäneet ruokavaliota juuri sillä, mitä ovat sattuneet löytämään. Lappalaiskoirille helpointa ”riistaa” on ollut esimerkiksi haaskat, myyrät, marjat, jäniksen ja poron papanat. Tässä lyhyessä katkelmassa voi nähdä nykyisenkin luonnollisen ruokinnan perustan, jossa keuhkot symboloivat koirille yleisesti annettuja teurasjätteitä ja kypsennettyä ruokaa symboloi keitetty liemi. Keitetyllä lihaliemellä on ollut perinteisesti maine ruuansulatuskanavaa hoitavana ja ruoansulatusta edistävänä ruokana.

Koiran luonnollinen ruokinta tarkoittaa tässä artikkelissa koiran lajityypillistä ruokintaa, jossa ei käytetä teollisesti valmistettuja tuotteita, kuten kuivamuonaa ja purkkiruokaa. Koiraeläimet kuuluvat lihansyöjiin, mutta se ei tarkoita, että ne söisivät kissojen tai susien tavoin yksinomaan lihaa. Tuire Kaimio kirjoittaakin kirjassaan Koirien käyttäytyminen, että suden lihasta koostuva ruokavalio on muiden koiraeläinten keskuudessa poikkeus. Koira on karhun tavoin lihansyöjä, joka syö muun ravinnon ohella myös lihaa.

Luonnollinen ruokavalio koostuu raa’asta lihasta, luista, sisäelimistä, kalasta, kananmunista, sekä kypsistä että raaoista kasviksista ja hyvin pienissä määrin myös viljatuotteista. Ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen ja sitä täydennetään muun muassa öljyillä ja fytoterapeuttisilla kasveilla, kuten nokkosella. Käytän tästä ruokintatavasta nimitystä luonnollinen ruokinta erotuksena kotiruoasta, Barf-ruokinnasta tai Raw Meaty Bones-suuntauksesta. Ideaalitilanteessa koiran luonnollinen ruokinta toteutetaan luonnonmukaisesti, mutta se voi olla käytännössä hankalaa ja suhteettoman kallista.

Kotiruoka on puuropohjaista ruokaa, jossa viljan osuus voi olla jopa puolet ruoan määrästä. Tunnetuin puuropohjainen kotiruoka lienee Yrjölän puuro, joka on saanut nimensä suomalaisen kasvattajan ja ulkomuototuomarin J. A. U. Yrjölän mukaan. Kotiruoka sisältää viljan lisäksi yleensä kypsää tai raakaa lihaa, kalaa ja sisäelimiä, kananmunia, ja pieniä määriä kasviksia, esimerkiksi porkkanaa tai sekavihanneksia. Kotiruoan – ja tanskalaisen eläinlääkärin Finn Smedelin ruokavalion – erottaa luonnollisesta ruokinnasta viljojen (suuri) määrä ja luiden puuttuminen ruokavaliosta. Kalsiumin saannin varmistavat dolomiittikalsiumtabletit tai liha-luujauho.

Barf on lyhennys sanoista ”Bones and raw food” (luita ja raakaa ruokaa). Ruokintatapa lähtee liikkeelle siitä näkökulmasta, että koira on kaikkiruokainen lihansyöjä. Tämän ruokintasuuntauksen teki tunnetuksi australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst. Ruokavalion perustan muodostavat raa’at lihaiset luut ja raaoista kasviksista tehdyt soseet. Koirakohtaisesti lihaisten luiden ja kasvissoseen suhde vaihtelee, mutta viljat ja maitotuotteet eivät kuulu ruokavalioon. Barf on hyvin lähellä sitä mitä tarkoitan luonnollisella ruokavaliolla.

Raw Meaty Bones (raa’at lihaluut) -suuntaus on toisen australialaisen eläinlääkärin, Tom Lonsdalen, lanseeraama. Hän näkee koiran puhtaasti lihansyöjänä, jonka ruokavalion tulisi koostua raa’sta lihasta, luista ja sisäelimistä. Omistajan ruuantähteiden syömistä ei pidetä haitallisena, kunhan tähteiden määrä pysyy alle kolmasosassa kokonaisuudesta. Tähän ruokavalioon eivät siis kuulu kasvissoseet eivätkä viljat.

Raakaa lihaa

Tässä artikkelissa liha tarkoittaa lihaskudosta, joka sisältää aina myös rasvaa ja sidekudosta. Sisäelimistä lihaskudokseksi katsotaan kieli ja sydän. Lihasta koira saa sinkkiä, seleeniä, rautaa, kaliumia ja B-ryhmän vitamiineja. Koiralle voi antaa esimerkiksi kanaa, kalkkunaa, hanhea, lammasta, possua, nautaa, hevosta, hirveä, peuraa, poroa ja riistaa.

Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että liha kuuluu koiran luonnolliseen ruokavalioon. Siitä, pitäisikö liha antaa raakana vai ei, tai kuinka paljon lihaa pitäisi antaa, on mielipiteitä laidasta laitaan. Yleiseksi käsitykseksi on muodostunut, että lihan osuuden pitäisi olla vähintään kolmasosa. Itse annan puolet ruokavaliosta lihaa. Lihan määrä, ja ylipäätään koiran ravinnontarve, on riippuvainen muun muassa iästä, rodusta, perintötekijöistä, imeytymisestä, ympäristöstä ja liikunnasta. Sopiva ruoan määrä on koirakohtaista, sillä kaksi samankokoista ja rotuistakin koiraa voivat tarvita lihaa eri määriä.

Myös lihan laatu vaikuttaa tarvittavaan määrään, koska aminohappokoostumus ratkaisee proteiinin biologisen arvon. Proteiinit koostuvat noin 20 erilaisesta aminohaposta, joista koiralle välttämättömiä on 10. Välttämättömiä aminohappoja koira ei pysty muodostamaan itse elimistössään, joten niitä on saatava ravinnosta. Näihin kuuluu muun muassa lysiini. Erityisesti ikääntyvillä koirilla on munuaisten vähentyneen toiminnan vuoksi pidettävä huolta siitä, että ravinnosta saatava proteiini olisi mahdollisimman korkealaatuista ja hyvin sulavaa. Kypsentäminen myös tuhoaa lihasta saatavan tauriinin, B6-vitamiinin ja muuttaa aminohappojen ja rasvahappojen biokemiallista rakennetta, joten mielestäni terveellisintä koiran kannalta olisi, että liha annettaisiin sille aina raakana.

Joidenkin tutkimusten mukaan koirat suosisivat kypsennettyä lihaa raakaan verrattuna, koska ovat sopeutuneet ihmisasumusten lähellä tarjolla olevaan ruokavalikoimaan. Monet alkuperäiskansat ovat syöneet aina osan lihasta raakana, kuivattuna, hapatettuna ja jopa mädätettynä (Eskimot kutsuvat tätä bakteeriperäistä haisevaa lihaa huimalihaksi eli high meat.), joten todennäköisesti niin ovat tehneet myös heidän koiransa, jotka ovat eläneet ihmisten niille tarjoaman ruuan varassa. Terveelle koiralle eri lihalaatuja kannattaa mahdollisuuksien mukaan vaihdella. Lihaa annan joka päivä ja koirani kohdalla lihojen osuus on tavallisesti noin puolet ruokavaliosta.

Suurin syy siihen, että liha kypsennetään, on koiran omistajien bakteerien ja loisten pelko. Koiran ruuansulatuselimistö on kuitenkin huomattavasti lyhyempi kuin ihmisellä, ja vatsahapot luonnolliseen ruokaan tottuneella koiralla sen verran vahvat, että esimerkiksi mahdolliset salmonellabakteerit eivät ehdi aiheuttaa koiralle terveyshaittoja. Poikkeuksen voi tehdä koira, jonka ruuansulatusjärjestelmä on heikko joko jonkin sairauden tai vuosia jatkuneen teollisen ruuan syömisen johdosta. Suomessa myytävä liha on myös hyvin tutkittua, ja ketjut valvottuja, joten riski saada loistartunta on erittäin pieni. Valitettavasti suomalaisesta sianlihasta on löytynyt satunnaisesti MRSA, joka voi tarttua ihmisestä toiseen, ihmisestä eläimeen, eläimestä toiseen ja eläimestä ihmiseen. Samoin resistenttejä ESBL-kolibakteereita löydettiin suomalaisesta broilerista. Onneksi pseudorabiesta ei ole tavattu (vielä) Suomessa, mutta sianlihan ja broilerin raakana syöttämisen riskit on hyvä tiedostaa.

Aajonus Vonderplanitzin mukaan kuumennetussa lihassa bakteeripitoisuus nousee jopa 60-kertaiseksi ja kuumennetussa ruoassa viihtyvien bakteerien hajoamistuotteet ovat 10-100 kertaa myrkyllisempiä kuin kuumentamattomassa ruoassa viihtyvien. Matoriskin takia raaka järvikala kannattaa kuitenkin pakastaa 14 päivää ennen käyttöä. Olen kyllä itse antanut raakana muun muassa muikkuja.

Kannattaa katsoa Ykkösen aamu-tv:n Barffaus on koirien karppausta.

Kalaa

Omalle koiralleni annan kalaa noin kerran kuussa tai kausittain. Koirani ei erityisemmin pidä kalasta ja syökin mieluiten vain lohta. Annan näin ollen yleensä raakaa lohimassaa eli lohta, jonka sekaan on jauhettu myös ruodot. Jos annan ruodotonta kalaa, turvaan kalsiumin saannin esimerkiksi jauhetuilla kananmunankuorilla. Kalaa en anna päivittäin, koska se sisältää tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinin. Monet aasialaiset koirarodut ovat kuitenkin aikoinaan eläneet lähinnä kala-kasvisaterioilla ja ilmeisesti ilman B1-vitamiinin puutetta. Mielestäni kalaa voi antaa turvallisesti ainakin kerran tai pari viikossa. Kala on hyvä pitää ruokavaliossa monipuolisuuden, entsyymien, D-vitamiinin ja omega-3 -rasvahappojen takia.

Olen viime aikoina huomannut, että moni syöttää koirilleen kalaa jopa päivittäin, koska kalan syöttämistä pidetään eettisenä vaihtoehtona verrattuna punaiseen lihaan. Vaikka itsekin annan koiralleni säännöllisesti lohimassaa, niin haluaisin kuitenkin mainita, että kala ei ole välttämättä ns. eettistä lihaa. Kasvatetut kirjolohet rokotetaan ja niiden liha on keinotekoisesti sävytetty synteettisellä karotenoidilla. Kalafarmeilla kasvatetut kalat syövät tietenkin kalarehua, joka ei välttämättä ole erityisen laadukasta ruokaa ja pahimmillaan kalat kasvavat aneemisina. Norjalaisissa rottakokeissa on havaittu kasvatetun lohen rasvakerrokseen kertyneiden ympäristömyrkkyjen aiheuttavan koe-eläimillä 2. tyypin diabetesta. Itämeren villit lohikannat taas on luokiteltu uhanalaisuusluokkaan vaarantuneet. Suositeltavaa olisikin valita koiran ruokakuppiin kalaa WWF:n kalaoppaan avulla.

Sisäelimiä

Koira saa sisäelimistä entsyymejä ja erityisesti haluaisin korostaa maksan merkitystä A- ja B-vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteenä. Nykyään monet välttävät maksan antamista koirilleen, koska maksan ajatellaan sisältävän myrkkyjä. Tämä on siinä mielessä totta, että myrkyt varastoituvat rauhasiin ja luuytimeen, koska niissä on paljon rasvaa. Lisäksi nykyisin kaikki tuotantoeläimet rokotetaan ja ruokitaan teollisilla rehuilla, joten lihassa on aina jotain myrkkyjä. Mahdollisuuksien mukaan olisikin syytä suosia vapaana laiduntavien eläinten (lihaa ja) maksaa, esimerkiksi lampaasta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että maksan antamisesta on toistaiseksi enemmän hyötyä kuin haittaa. Esimerkiksi raskasmetallit ja hyönteismyrkyt varastoituvat rasvakudokseen, eivät maksaan itseensä. Kaikkien koirien vatsa ei kestä alussa maksaa, joten raakaan maksaan totuttaminen kannattaa aloittaa varovasti.

Yleensä suositellaan, että 20 kg painoiselle koiralle annetaan 100 g maksaa viikossa. Ajatellaan, että se on sopiva määrä A-vitamiinin saannin turvaamiseksi, mutta esimerkiksi rekikoirien treenaus nostaa A-vitamiinin tarvetta. Tutkimusten mukaan koirat kuitenkin sietävät jopa 50-kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita. A-vitamiini on myös tärkeä immuunijärjestelmän valkoisten verisolujen tuotannolle. Lisäksi se parantaa näköä ja vaikuttaa muun muassa luiden kasvuun, solujen jakautumiseen ja hormonituotantoon, samoin kuin hengityselinten, virtsatiehyeiden ja suoliston seinämien limakalvojen eheyteen. Jos koira ei jostain syystä suostu syömään raakaa maksaa, sen voi tarjota myös kuivattuna. Myös muita sisäelimiä, kuten raakaa naudanmahaa, munuaisia ja keuhkoja voi antaa kerran tai pari viikossa. Sydämen ja kielen lasken kuuluvaksi lihaan. Raakaa sian haimaa antaisin erityisesti haiman vajaatoiminnasta kärsiville koirille.

Luita

Luut ovat yksi osa luonnollista ruokintaa, ja usein myös se osa, joka jakaa mielipiteitä. Koirille voi antaa lähes kaikkien eläinten luita, kunhan ne tarjotaan aina raakoina. Luiden ja proteiinin sulamisen mahdollistaa se, että koiran vatsalaukku on sen kokoon nähden suuri ja vatsalaukun pH vaihtelee välillä 1-2 eli pH on hapanta. Kun lihaisat luut annetaan vielä tyhjään vatsaan, niin kaikki vatsan suolahapot ovat käytettävissä luun sulatukseen.

Kypsennetty luu voi aiheuttaa repeytymiä ja suolitukoksia. Ongelmia voi myös aiheutua raa’asta luusta, jos koira nielaisee suuren luun kokonaisena. Tämä on useimmiten isojen tai leveäpäisten koirien ongelma, jos ne eivät malta pureskella luitaan. Esimerkiksi Tanskandoggeille raa’at luut kannattaa antaa tarpeeksi isoina paloina. Toinen ongelma ovat nieluun jääneet luut. Tämä on taas lähinnä sellaisten pienten koirien ongelma, jotka yrittävät nielaista luun kokonaisena. Pienillekin koirille luut kannattaa antaa tarpeeksi isoina paloina tai jauhettuna.

Joskus myös jauhettu lihaluumassa voi aiheuttaa ongelmia ja jämähtää suolistoon ”betoniksi.” Yleisimmät ongelmat ovat totutteluvaiheessa ilmenevä oksentelu, luiden aiheuttama ripuli tai ummetus. Ummetusta voivat liiallisen luumäärän lisäksi aiheuttaa myös liikunnan puute tai liian vähäinen määrä kasvissosetta tai rasvaa. Ripuli voi myös olla puhdistusreaktio, jossa keho puhdistaa elimistöä epäpuhtauksista. Syynä voi olla myös se, että ruokinnan muutos on tehty liian nopeasti. Jos jostain syystä luunpalaset eivät ole sulaneet vatsassa, koira todennäköisesti oksentaa ne takaisin.

Omalla koirallani ei ole ollut luiden syömisestä aiheutuvaa ripulia tai ummetusta. Muutaman kerran uloste on ollut liian kovaa suuren (naudan) luumäärän takia ja pari kertaa se on oksentanut sulamattomia luunpalasia. Parhaiten koirani sulattaa peuran, hirven, poron ja lampaan luut. Saman rodun sisällä voi olla yksilöllisiä eroja eri ruoka-aineiden sopivuuden suhteen.

Lihaisten luiden tehtävänä on tarjota proteiinia sekä sopiva määrä kalsiumia suhteessa fosforiin. Liha sisältää fosforia 20 kertaa enemmän kuin kalsiumia, joten luiden tarkoitus on turvata, että koira saa ruuasta enemmän kalsiumia kuin fosforia. Luut rakentuvat kollageeni-proteiinista, joten luu on myös proteiinilähde. Toinen tarkoitus on tarjota tekemistä koiran hampaille, leukalihaksille ja mielelle.

Yleensä pitkäänkin teollista ruokaa syöneet koirat tottuvat hyvin pehmeisiin luihin, kun totuttaminen tehdään maltillisesti. Monet aloittavat luihin totuttamisen broilerin luista, koska ne ovat pehmeitä. Pienille pennuille ja aloittelijoille sopii yleensä raaka kanamassa eli broileri, joka on jauhettu luineen, tai jauhetut siivet. Massaa annetaan aluksi vaikkapa vain ruokalusikallinen, ja samalla seurataan vatsan toimintaa. Massan voi antaa tyhjään mahaan tai samalla aterialla kuin lihan ja kasvissoseen, mutta ei koskaan samaan aikaan kuin viljoja. Viljojen ja luiden sulatus vaativat erilaisia ruuansulatusentsyymejä, joten yhtä aikaa puuron kanssa nautittu luu voi jäädä sulamatta ja aiheuttaa samantapaisia ongelmia, joita tulee kypsien luiden syömisestä tai oksentelua, jos koiran ruuansulatusjärjestelmä on heikko. Halutessa seuraavaksi voi siirtyä kokonaisiin broilerin siipiin. Myös lampaan kylkiluut ovat hyvin pehmeitä. Näiden jälkeen voi kokeilla erilaisia luita ja niiden sopivuutta juuri omalle koiralle.

On hyvin mahdollista, että kaikki koirat eivät siedä kaikkien eläinten luita ja rustoja. Niistä yleisimmin ruoka-aineyliherkkyyttä aiheuttavia ovat naudanliha ja naudan rustot. Myös sianliha ja luut aiheuttavat joillekin yksilöille esimerkiksi näppylöitä kuonoon.

Omien koirieni ruokavalioon kuuluvat, saatavuuden mukaan, poronluut, hirvenluut ja joskus lampaanluut. Annan silloin tällöin broilerin siipiä, kalkkunan kauloja, ankan siipiä, kalkkunan siivenkärkiä ja siansorkkia, joita toinen koiristani ei suostu syömään. Naudanluita en ole enää antanut. Sopivaksi luumääräksi on osoittautunut reilusti alle neljäsosa ruokavaliosta ja yleensä annan kokonaisia luita vain pari kertaa viikossa. Poikkeuksen tekevät jauhetut lihaluu-seokset, esimerkiksi Murren lihaluu mix, kanamassa, jauhetut broilerin siivet, kalkkunamassa, hanhimassa ja hanhi-kanamassa, joita koirat voivat syödä pieniä määriä jopa päivittäin.

Oikean määrän huomaa tarkkailemalla koiran vatsan toimintaa. Jos vatsa menee liian kovalle, luita on annettu liikaa. Olen huomannut, että suurin osa saatavista luista ei ole kovin lihaisia. Silloin annan vielä lisäksi lihaa ja kasvissosetta. Broilerin koipireisissä on taas enemmän lihaa kuin luuta. Jotkut leikkaavat osan koipireiden lihasta pois, mutta minusta se on täysin tarpeetonta. En syötä koipireisiä jatkuvasti (nykyään en syötä broileria muutenkaan juuri ollenkaan), joten kalsium-fosfori tasapaino ei tuosta häiriinny. Koipireisipäivinä koiralle voi antaa myös kanamunankuorijauhetta, mutta sekin lienee tarpeetonta.

Mogens Eliasen on todennut, että saaliseläimen kokonaispainosta luuta on noin 7-10%. Kun koiraa ruokitaan luonnollisella ruokavaliolla ja se saa luita 25% , niin Ca:P-suhde on todennäköisesti ihan mallillaan.

Kannattaa seurata uusinta ruokintatutkimusta DOGRISK-sivustolta. 🙂

Lähteet ja kirjallisuus:

Goldby, G.G., Durr, J.R., Longardner, C.N., Hirakawa, D.A.S. & Norton, S.A.:

Effects of measured doses of vitamin A fed to healthy beagle dogs for 26 weeks. Veterinary clinical nutrition 2: 1996, 42-49.

Kempe, Riitta, Saastamoinen, Markku & Volanto, Päivi: Alaskanhuskyjen seerumin E-vitamiini- ja retinolipitoisuus valmennuskauden aikana, 2004.

Mauri Nieminen & Urho A. Pietilä: Peurasta poroksi 1999, 124.

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen 2007, 24, 126.

Aajonus Vonderplaniz: Tahdomme elää terveinä. Primal-ruokavalio 2011, 121, 146, 149, 339.

Diana Schwarzbein, Nancy Deville: The Schwarzbein Principle: The Truth about Losing Weight, Being Healthy, and Feeling Younger 1999, 179-181.

Klaus Welp: Kassista kassiin. Voima 7/2008.

Mogens Eliasen: Balancing The Calcium/Phosphorous Ratio In A Raw Diet For Dogs. Dogs Naturally. 1/2012.

Bone And Food Values For Raw Feeding Dogs. Dogs Naturally. 3/2013.

HS 21.3.2017: Joka kolmas koira on liian lihava, ja omistajat sulkevat silmänsä tosiasioilta.