Konekarhua haukkumassa
Nesla (Hattivatin Della) tyttärensä Viuhtin (Hopeametsän Tuliheinä) kanssa kävivät tänään Paraisilla haukkumassa konekarhua. 😀 Karhu- ja susitestin isäntänä toimi Par-Hau ry ja testaajana Asko Sorvo.
Ensin oli tietenkin jälleennäkemisen riemua eli äiti ja tytär aloittivat heti nahuamisen ja pian siihen otettiin mukaan keppi, jonka Nesla matriarkkana toki halusi pitää itsellään… Hauska aina nähdä miten hyvin Nesla tunnistaa pentunsa (ja toisin päin) ja leikit menevät ns. yksiin.
Viuhti ei tässä vielä aavista mitä tuleman pitää…
Karhu oli aika torson näköinen, joten kepo epäili, että Nesla kyllä tajuaa, että kyseessä on “robotti” ja reagoisi niin kuin robottiin. 😉
Nesla kuitenkin otti aika tosissaan tuon torson karhun. Karhulle mentäessä oli äärettömän kiinnostunut karhun kakan haistelusta. Sain vetää sitä eteenpäin, koska olisi haistellut varmaan “loputtomiin”…
Kun karhu tuli näkyviin pysähdyin, ja Nesla aloitti haukun heti.
Nesla ei lopettanut hetkeksikään haukkumista. Testaaja sanoi, että tässä nähtiin tämä “jojo-efekti” = koira haukkui kirjaimellisesti räkä poskella. Ja vaikka Nesla siirtyi karhun nähdessään minun ja karhun väliin, alussa Nesla oli myös sitä mieltä, että jos hyökkäät, niin voit syödä tuon akan mutta minä olen turvallisen välimatkan päässä – vaikka räksytänkin.
Testin kuluessa Neslasta tuli myös entistä rohkeampi, vaikka ei tehnytkään toivottavia valehyökkäyksiä – pitäen turvallisen etäisyyden – karhua kohti.
Testaaja oli sitä mieltä, että Nesla haukkuisi karhua intensiivisesti vaikka kolme päivää, joten päätimme testin laittamalla karhun piiloon. Palautetta antaessa Nesla välillä tuijotti sinne, minne karhu jäi. Ei pääse yllättämään…
Neslan testitulos.
Viuhtikin otti karhuntorson tosissaan, kaikki karvat pystyssä. 😀
“Anna jätkä jo mun palaute”.
Ja tässä Viuhdin arvio.