Kaikilla koiraroduilla esiintyy perinnöllistä lonkkavikaa, ja tällä hetkellä ainoa keino, jolla pystytään valikomaan parempilonkkaisia koiria jalostukseen, on röntgenkuvaus. Parempi ja luotettavampi keino olisi PennHIP-menetelmä, joka tekee vasta tuloaan. Tällä menetelmällä lapinporokoiria ei ole kuvattu tarpeeksi, jotta vertailua rodun sisällä voitaisiin tehdä. Suomessa on käytössä ABCDE -asteikko, jossa apukeinona kuvia arvosteltaessa käytetään Norbergin kulmaa. Kulman aste A- ja B-lonkkaisilla koirilla on 105°, C-lonkkaisilla noin 100° ja D-lonkkaisilla noin 90°. Asteikon yläpäässä eli ABC:n välillä vaihtelu on pientä, mutta D:n ja E:n sisällä vaihtelua on jo todella paljon, koska nuo kaksi kirjainta kattavat koko asteikon huonomman alapään.

En halua mitenkään vähätellä mahdollisia C-lonkista johtuvia ongelmia, koska mitä enemmän C-lonkkia esiintyy ja mitä enemmän niitä käytetään jalostukseen, sen enemmän alkaa ilmetä D- ja E-lonkkaisiakin. Sen sijaan C-lonkkaisen käyttö ei ole välttämättä kuitenkaan aina huono valinta, riippuen C-lonkkaisen suvusta, sen omasta indeksistä, ja jos se yhdistetään A-lonkkaiseen ja erittäin hyväindeksiseen partneriin. Lapinporokoirilla lonkkien periytyvyysaste on suuri, mutta monelta on jäänyt huomaamatta, että tilastollisesti A + C -yhdistelmä jättää keskimäärin parempia lonkkatuloksia kuin B-B -yhdistelmä.

Esimerkiksi vuonna 2012 tutkittiin 84 lapinporokoiraa, joista C-lonkkaisia oli 9 kpl ja D-lonkkaisia 2 kpl.

C-lonkkaiset olivat yhdistelmistä, joissa vanhempien tulokset olivat:

B x B (ulkomaiset tutkimustulokset)

B/B x B/B

2 x B/B x B/C

B/C x Tutkimaton

B/B x A/B

A/A x C/A

A/A x A/A

Tutkimaton x Tutkimaton

D-lonkkaiset olivat yhdistelmistä:

B/B x B/A

A (Ulkomainen tulos) x B/B

Kultaisilla noutajillakin B/B -yhdistelmistä lonkkatuloksen C,D,E sai 52,1 % ja B/C yhdistelmistä 53,1%.

Tässä sitten tilastoa C- ja D-lonkista vuosilta 2012-2016. Halusin ottaa myös tämän vuoden mukaan, koska pitkästä aikaa on putkahtanut esiin E-lonkka. Tämän vuoden osalta mitään tarkempaa ei voida kuitenkaan vielä sanoa, koska ei tiedetä miten monta lonkkakuvattua koiraa tulee lopulta olemaan ja millä tuloksilla.

Mitä kasvattajat voivat tehdä?

• B- ja C-lonkkaisia tulisi yhdistää vain A-lonkkaisten kanssa.
• Tutkimattomat (esimerkiksi vanhat rotuunotetut urokset) tulisi yhdistää vain A-lonkkaisten kanssa, joilla on mahdollisimman korkea indeksi 110 ->
• Yhdistelmän nartun ja uroksen indeksien keskiarvon tulisi aina olla YLI 100.
• D- ja E-lonkkaiset jätetään jalostuksen ulkopuolelle.

Otan taas esimerkiksi vuoden 2012, jossa B/C -tulos on yhdistelmästä, jossa molemmat vanhemmat ovat lonkiltaan A/A, indeksillä 105 ja indeksillä 108. Yhdistelmän indeksien keskiarvo on YLI 100, se on 106,5. Sen sijaan C/B -tuloksen takana vanhemmat ovat A/A indeksillä 103 ja C/A indeksillä 96, joten keskiarvo on ALLE 100 eli 99,5. Vuonna 2012 indeksit eivät olleet vielä lapinporokoirilla käytössä, joten tämä on hyvä esimerkki siitä miten pelkkiin kirjaimiin tuijottaminen voi hämätä – ja yllätyksiä aina tulee, vaikka ottaa huomioon lonkkaindeksit. 🙂

Sitten voin ottaa esimerkiksi itseni, koska olen yhdistänyt A-lonkkaisen nartun C-lonkkaiseen urokseen. Narttu oli silloin indeksillä 110 (nyt 111), mutta uroksen indeksi oli paljon alle 100, taisi olla silloin 80 tai 83 (ja nyt 85). Uroksen sisarusten lonkkaindeksit ovat jo parempia, esimerkiksi uroksen veljellä B/B -lonkat ja indeksi 91 ja siskolla A/A -lonkat ja indeksi 97. Yhdistelmän lonkkaindeksi on siis alle 100 eli 98. Tästä pentueesta on lonkkakuvattu vasta yksi uros, jolla tuloksena on B/A ja indeksi tällä hetkellä 101. Toiseen pentueeseen, samalle nartulle (A/A ja indeksi 111), on käytetty kuitenkin urosta, jolla on A/A lonkat ja indeksi 111, kuten nartullakin.