MEJÄ

Nesla osallistui Varsinais-Suomen Lappalaiskoirien MEJÄ-kurssille, jonka piti Koirakoulu Giron.

Teimme koirille noin 150 m pitkän verijäljen kangasmetsään ja merkkasimme jäljen käyttämällä avomerkintää, eli sijoittamalla jälkimerkit niin, että ne näkyvät selvästi tulosuunnasta. Jäljen alkuun potkittiin noin 30 x 30 cm kokoiselta alueelta pintakerros pois, ja tämä oli siis lähtömakaus. Saimme vedessä kastellun sienen, jonka ympärillä oli naru. Laitoimme sienen tähän makaukseen ja kaadoimme sieneen poronverta. Sientä töpöteltiin makauksen kohdalla narun avulla ja sen jälkeen sienellä vedettiin jälki. Teimme jäljelle kaksi makausta, molemmilla makauksilla lisättiin verta sieneen. Makaukset merkattiin kahdella kreppinauhalla. Tärkeää oli katsoa, että sieni tulee aina viimeisenä, myös makaukselle, kun vedetään jälkeä.

Jälki päätettiin lähelle polkua ja loppumakaukselle jätin suljettuun purkkiin “kaadon,” joka oli tällä kertaa siankorva. Kaato on hyvä säilyttää purkissa tai pussissa, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi, ja jottei siitä leviä ylimääräisiä tuoksuja. Jälki oli Neslan ensimmäinen jälki ikinä, joten emme jättäneet sitä vanhentumaan.

Jäljen ajaminen alkoi siten, että kytkin Neslan jälkiliinaan ja vein sen lähtömakaukselle. Nesla oli hyvin kiinnostunut ja alkoi heti jäljestää nenä maassa, mutta kulki alussa eteenpäin hiukan matalana,  jännitti. Ennen ensimmäistä kaatoa se pysähtyi haistelemaan ilmaa (enemmän veren hajua), mutta jatkoi eteenpäin kun otin yhden askeleen lähemmäksi. Ekan kaadon jälkeen jännitys hälveni ja jäljesti erittäin nopeasti edeten. Nesla jäljestikin loppuun ilmavainulla, joka on MEJÄssä täysin hyväksytty tapa.