Nesla osallistui Jirka Vierimaan Koirien kesäkouluun, jossa oli kolme teemaa: luotettava luoksetulo, pomminvarma paikallaolo ja hihnakäyttäytymisen ABC.

Nesla kiihtyy oravista, joten jos orava vilahtaa jossakin, rapistelee puussa tai edes uskaltaa hengittää :D, silloin unohtuu kyllä Neslan luoksetulo (ts. tulee vasta kun on a: jahdannut oravan puuhun tai b: haukkunut hetken puun alla), hihnakäyttäytyminen (vetää oravaa kohti), saati että pysyisi paikallaan. Sophia Yin on kuvannut tätä luotettavan luoksetulon prosessia hyvin blogitekstissään Become More Exciting Than a Squirrel: Teaching a Reliable Come When Called.

1. Kun Nesla katsoi minuun, lähdin juoksemaan poispäin ja Nesla lähti juoksemaan ns. perään. Palkkasin Neslaa tästä minua kohtaan osoitetusta toiminnasta.

2. Kun edellinen vaihe sujui, menimme lähemmäksi toisia koiria. Tehtiin tätä samaa, mutta kun Nesla juoksi minua kohti, sanoin “Tänne” ja palkkasin taas tästä minuun kohdistuvasta toiminnasta.

3. Seuraava vaihe oli katsoa toimiiko “Tänne.” Eli kun Nesla tuijotti muita (lähinnä kyttäsi Jirkaa), sanoin “Tänne,” mutta Nesla ei reagoinut tähän useimmiten mitenkään vaan jatkoi tuijottamista. Jatkoimme siis toisen vaiheen harjoitusta eli Neslan juostessa minua kohti sanoin “Tänne” ja palkkasin.

Nesla oli ollut kolme päivää hoidossa, joten oli ilmeisesti sen takia vähän väsynyt. Tämä ilmeni tässä vaiheessa muun muassa haukkumisena. Jos en olisi lukenut tätä, olisi hävettänyt. 😉

Pomminvarma paikallaolo meni aluksi ihan hyvin. Tein viidellä toistolla kolmen sarjoja. Sanoin “Maahan,” Nesla heittäytyi nopeasti maahan, palkkasin tassujen väliin ja siirryimme toiseen kohtaan, jossa taas “Maahan” -> palkka ja siirtyminen jne. Tämä meni hetken aikaa ihan yllättävän hyvin ja sitten Nesla löi hanskat tiskiin. Se ei yht’äkkiä enää suostunut menemään maahan. Ajattelin ensin, että valjaiden pikalukko painaa ja käänsin sen selän kohdalle – oli valunut mahan alle – mutta tuo ei vaikuttanut. Sitten ajattelin, että johtui herkuista – lihapullat loppuivat, joten namipussissa oli vain Ziwipeakiä – joten kävin hakemassa repusta lisää lihapulliakin, mutta ei auttanut parempi palkkakaan. Meni laiskasti maahan eikä enää ekasta “Maahan” -sanasta. Vaikutti myös siltä, että se oli “ohjelmoitunut” tuohon hajukoirakoulutuksen puolen minuutin sessiot -juttuun. Puoli minuuttia tehdään ja sitten tauko. Täytyy jatkossa treenata pidempiä ja eri mittaisia sessioita.

Kolmas puolen tunnin treeni oli hihnakäyttäytymisen ABC. Harjoitus oli vähän samantapainen kuin luoksetulossakin. Kun Nesla tuijotti muita koiria (tai Jirkaa), odotin paikallaan, että katsoo minua. Kun Nesla katsoi minua, lähdimme liikkeelle – tässä vaiheessa muista koirakoista poispäin kävellen – ja palkkasin minuun kohdistetusta toiminnasta. Jos luopui katsekontaktista, matka ei jatkunut ennen kuin Nesla taas katsoi minua, jolloin lähdin liikkeelle ja palkkasin kontaktista. Tämä harjoitus meni näistä kolmesta sessiosta parhaiten, paitsi ainakin kerran Nesla sai taas ihmeellisen haukkukohtauksen. Viimeisenä harjoituksena vaihdoimme vastapäisen koirakon kanssa paikkoja siten, että matka jatkui vain jos koira piti katsekontaktia. Jos katsekontakti herpaantui, pysähdyimme, matka jatkui kun koira taas katsoi ohjaajaa. Eli tavoitteena oli kulkea matka koko ajan kontaktissa. Tämä meni ihan hyvin, mutta loppupalautteen aikana Nesla alkoi tuijottamaan ja haukkumaan kurssiryhmän ukopuolista koiraa. Kun annoin “Istu” -käskyn = vaihtoehtoinen toiminta räksytykselle, Nesla istui kyllä, mutta räksytys vaan jatkui. Nesla ei yleensä ole tuollainen räksyttäjä (paitsi juuri ennen juoksua sillä on samanlaista taipumusta huutamiseen), mutta ilmeisesti väsymys oli yksi syy. Kotiin päästyään ei tervehtinyt kepoa, käveli vesikupille juomaan ja suoraan nukkumaan…