Luennolla rodunomaisen käytöksen muokkaamisesta käytiin läpi myös vastaehdollistamista, joka tarkoittaa sitä, että koira opetetaan reagoimaan johonkin ärsykkeeseen toisenlaisella vasteella. Nostan tämän omaksi aiheekseen, koska esimerkkinä käytettiin hyvin yleistä ongelmaa eli toisten koirien ohituksia.

Kun koira näkee toisen koiran / kissan / auton, annetaan koiralle ruokaa suuhun. Koiran täytyy siis nähdä ärsyke kun se syö. Näin mukava asia esiintyy samaan aikaan ärsykkeen kanssa ja luodaan vastaantulevalle ärsykkeelle koiran mielestä mukava merkitys. Koira alkaa reagoida ärsykkeeseen toisenlaisella vasteella. Ruoka toimii myös mittarina siinä, ottaako koira vastaan mitä tarjoat. Jos koiralla alkaa Tommyn sanoin “tuutata varattua”, linja ei ole auki. Silloin koira ei tietenkään pysty vastaanottamaan. Koiran ei siis tarvitse tehdä muuta kuin syödä tuijottaessa kohdetta = ärsyke ja ruoka. Kun ärsyke tulee esiin, koiraa syötetään, kun ärsyke menee piiloon, ei enää syötetä. Tämä tapa vaatii paljon toistoja.

Toinen vaihtoehto on operantti vastaehdollistaminen. Ärsyke poistuu koiran tarjoaman reaktion aikana, esimerkiksi koira oma-aloitteisesti kääntää päänsä pois ärsykkeestä, jolloin ärsyke poistuu näkökentästä, tai koira palkitaan ja viedään etäämmälle ärsykkeestä.

Onnistunut vastehdollistaminen edellyttää muun muassa voimakasta vahvistajaa, riittäävää etäisyyttä reaktion aiheuttavaan ärsykkeeseen, ja näiden lisäksi koiran tulisi tavoitella vahvistetta. Tarvitaan myös runsaasti toistoja, hyvin hallittuja harjoitustilanteita, ja yleistämistä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin.

Neslalle ohitukset on pentuna opetettu luopumisen avulla, Isa Välimäen pentukurssin ohjeiden mukaan. Ensin laitoin makupalan nyrkkiin ja tarjosin sen koiran ulottuville. Odotin, kunnes se vilkaisi poispäin kohteesta. Annoin samaan aikaan merkkiäänen (“Jes!”) ja makupalan suoraan suuhun siihen suuntaan, mihin koira käänsi päätänsä.

Tein tätä harjoitusta joka päivä, 3 x 10 toiston sarjana,  kotona ilman suurempia häiriötekijöitä.

Kun Nesla toisti katseen kääntämistä heti edellisen makupalan saatuaan, lisäsin vaikeusastetta tarjoamalla makupalaa avokämmeneltä. Mikäli koira yritti kohti makupalaa, suljin rauhallisesti käden nyrkkiin ja odotin jälleen luopumista. Harjoittelin vaihetta niin kauan, kunnes koira osasi luopua myös avokämmenellä olevasta makupalasta.

Tähän vaiheeseen päästyäni aloin harjoitella luopumista myös ulkona, mutta aluksi rauhallisessa ympäristössä, jossa ei ollut lähistöllä kovasti kiinnostavia asioita (esim. muita koiria, paljon hajuja jne.)

Sitten lenkillä jos koira kiinnostui jostakin kohteesta, otin hyötykäyttöön tämän luopumistreenin. Kuljin aluksi riittävän etäällä kiinnostavista tai jännittävistä kohteista. Kun koira kiinnittyi katsomaan kohdetta, odotin kunnes se vilkaisi kohteesta poispäin ja vahvistin sitä samaan tapaan kuin tuossa 3 x 10 toiston treenissä. Alussa jouduin sanomaan Neslan nimen, ennen kuin se käänsi pään pois kohteesta. Muutaman toiston jälkeen Nesla alkoi tarjota pään kääntämistä kohteesta pois ilman muistuttamista. Lopputuloksena saatiin varmat ja sujuvat ohitukset. Koko prosessiin meni noin viikko. Nesla oli silloin noin 5 kk vanha ja ehtinyt haukkua vastaantulevia koiria vain noin viikon verran.