Ja pennun tulee antaa ulkona syödä multaa, juoda lätäköistä ja popsia jäniksenpapanoita kuin vitamiinipillereitä. Koiramainen käytös takaa tarpeellisen bakteerikannan.

Eläinlääkäri, tutkija Anna Hielm-Björkman

Vesi sammuttaa koiran janon, mutta se myös puhdistaa kehoa, tasaa ruumiinlämpöä, välittää ravintoaineita ja sähköimpulsseja. Koiran elimistöstä kaksi kolmasosaa on vettä, joten pienikin vajaus solujenvälisessä nesteessä vaikuttaa koiran energiatasoon.

Koirat myös juovat vasta aterian jälkeen, koska ne tietävät, että ruoansulatusnesteitä ei kannata “vesittää” ennen ateriaa. Tämä on hyvin huomattavissa silloin kun koira syö luun. Eli ensin syödään ja vasta sitten juodaan.

Koiralla pitää aina olla raikasta vettä saatavilla, mutta koiran kannalta terveellisempää vettä voi löytyä sadevesilätäköistä, puroista ja järvistä kuin hanavedestä. Dokumentissa The Great Mystery tarjottiin koiralle samanlaisista astioista hanavettä ja lähdevettä. Koira valitsi joka kerta lähdeveden. Lähdevesi sisältää koirillekin hyödyllisä mineraaleja – natrium-, kalium- ja magnesiumioneja – jotka saattavat puuttua hanavedestä. Veden rakenne myös muuttuu hanaveden prosessoinnin yhteydessä.

Koirani on juonut ilman ongelmia lätäköistä, puroista, järvistä ja merestä. Yhden ainoan kerran se sai ripulin, juotuaan rapalätäköstä koirapuistossa. Terveen järjen käyttö on siis tässäkin asiassa sallittua eli kaupungeissa kannattaa jonkun verran katsoa mistä koira vettä hörppää eli kierrä kaukaa muun muassa bensiiniset lätäköt.

Vesikuppina suosittelen käyttämään keraamista astiaa. Teräksisissä kupeissa voi olla radioaktivista Koboltti-60, jota käytetään vedenkestävissä metalliseoksissa. Muovikulhot ja koirien muoviset retkipullot ovat käteviä varsinkin matkoilla, mutta hankkisin vain sellaisia, joista ei irtoa kemikaalia nimeltä Bisfenoli A. Tätä kemikaalia ei onneksi käytetä kaikissa muovilaaduissa. Aineen on tutkimuksissa havaittu liukenevan nesteeseen ja eläinkokeissa se on aiheuttanut syöpää. Sillä saattaa olla myös hormonihäiritsijä-ominaisuuksista ja se vähentää siittiöiden määrää spermassa.

Jos koira ei suostu juomaan ollenkaan kodin hanavettä, todennäköisesti veden laatu ja rakenne ei ole silloin kovin terveellistä omistajallekaan. Siinä tapauksessa suosittelisin hankkimaan laatua parantavan vedenpuhdistusjärjestelmän. Hinta-laatusuhteeltaan parhaita ovat Biocera ja PiMag. Jos koira juo aina mieluummin lätäköstä kuin juomakupistaan, se voi olla merkki myös joko mineraalien tai suolistomikrobien eli probioottien puutteesta.

Lähteet ja kirjallisuus:

Marita Kokko: Huolenpitoa hauvalle ja mirrille. Apteekin hyllyltä 1/2012.

Riitta Kempe: Harrastuskoiran lihashuolto: Nesteytys.

DogsNaturally: Hidden Dangers In Your Dog’s Water

Noora Shingler: Lasinen tuttipullo ehkä terveysteko.

Dog Daily Water Requirement

HS 21.3.2017: Joka kolmas koira on liian lihava, ja omistajat sulkevat silmänsä tosiasioilta.

Jotkut pitävät aikuisille koirille paastopäivän – kerran viikossa tai kerran kuukaudessa – jolloin ne saavat vain vettä. Tätä perustellaan usein sillä, että luonnossakaan paariakoirilla ei ole ravintoa saatavilla joka päivä. Paariakoirien päivittäinen toiminta liittyy pitkälti ravinnonhankintaan, joten voidaan pohtia pitäisivätkö ne vapaaehtoisesti paastopäiviä, mikäli ruokaa olisi päivittäin sopivasti tarjolla.

Jotkut koirat pitävät kuitenkin paastopäiviä luonnostaan ja eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman on todennut, että “yksi paastopäivä viikossa, jolloin koira ei syö mitään, tekee koiralle todella hyvää. Tämä on yleensä koiranomistajille kova pala, mutta koirat tottuvat siihen nopeasti.”

Paastopäivien pitämiseen voi myös vaikuttaa hormonitoiminta. Nartut eivät syö hormonaalisista syistä ja uroksille ei ruoka maistu jos juoksuisia narttuja on lähistöllä. Kesällä lämmin sää voi vaikuttaa siihen, että koira ei halua syödä tai haluaa syödä vasta illalla ilman viilennettyä. Jos koiralla on ongelmia virtsan liikahappamuuden kanssa, paastoamista kannattaa välttää, koska se erittää happamia aineita virtsaan. Paastopäivä silloin tällöin – terveen aikuisen koiran elämässä – tuskin on välttämättä haitaksikaan. En ole pitänyt koirallani juurikaan paastopäiviä, koska luotan siihen, että koirani paastoaa itse tarvittaessa.

Lähteet ja kirjallisuus:

HS 21.3.2017: Joka kolmas koira on liian lihava, ja omistajat sulkevat silmänsä tosiasioilta.

Savon Sanomat 21.3.2017: Yksi paastopäivä viikossa tekee hyvää koirallesi.

Luonnollinen ruokavalio retkiolosuhteissa vaatii alkuvalmisteluja, ja mukaan kannattaa varata esimerkiksi kuivattua naudanmahaa, maksaa, keuhkoja ja niskajänteitä, kuivattua peuran maksaa, sydäntä ja keuhkoja, kuivattua kalaa, esimerkiksi kuoretta, kuivattuja kanankivipiiroja ja kanankauloja, possunkärsiä ja possunkorvia. Varsinainen ateria voi koostua kuivaliharouheesta, pakastekuivatusta naudanmahasta, kuivatusta kasvissoseesta, kuivatuista kananmunista ja kananmunakuorijauheesta. Jos mahdollista, mukana kannattaa kuljettaa öljyä, jota voi lisätä ruoan joukkoon

Kuivaliharouhetta saa ostettua valmiinakin, mutta niiden laaduissa on paljon eroja. Koska kyse on kuitenkin koiran vaelluspäivän varsinaisesta ateriasta, proteiinin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Se käy parhaiten kun valmistaa itse koiralle kuivalihan.

Juominen on myös tärkeää, joten mukaan kannattaa varata tarpeeksi juotavaa, koska vettä tarvitaan myös kuivalihan ja aterian lisukkeiden turvotusta varten. Tunturialueella vettä löytyy todennäköisesti riittävästi tunturipuroista. Kannattaa jo ennen vaellusta katsoa mitkä kuivatuista koiranherkuista maistuvat koiralle, tai saako se jostain niistä vatsanväänteitä. Ei ole mukavaa vasta vaelluksella huomata, että koira ei syö kuoretta ja saa kuivatusta naudanlihasta ripulin. Jo hyvissä ajoin ennen vaellusta kannattaa myös joku ateria kotona korvata kuivatulla aterialla.

Jauhelihan kuivaaminen

Osta jauhelihaa ja haihduta paistinpannulla pienellä lämmöllä lihaneste pois. Kuivaamisen tarkoitettu jauheliha ei saisi olla kovin rasvaista eikä veristä, joten älä laita paistinpannulle rasvaa. Levitä jauheliha uunivuokaan tai pellille ohueksi kerrokseksi imukykyisen paperin päälle, ja vaihda paperia, kun se ei enää ole imukykyinen. Pidä jauhelihaa ensin 100ºC:ssa 4-5 tuntia. Tämän jälkeen pidä uunissa vielä 50ºC:ssa noin 7 tuntia. Sekoita välillä. Jäähdytä jauheliha ja pussita se. Kuivattu jauheliha on valmiina tummanruskeaa purua.

Broilerin kuivaaminen

Kypsennä liha, esimerkiksi rintafile, keittämällä, minkä jälkeen leikkaa se noin 2 senttimetrin levyisiksi suikaleiksi. Tämän jälkeen revi liha vielä pieniksi tikuiksi. Riipien liha kuivuu paremmin kuin leikaten. Kuivaa uunissa 50-70ºC:ssa, kunnes lihatikut alkavat napsahdella sormien välissä helposti poikki.

Kananmunien kuivaaminen

Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki, niin että ne ovat tasaista seosta. Säästä munankuoret ja jätä ne huoneenlämpöön kuivahtamaan. Jauha kuivuneet kuoret huhmareessa jauhoksi ja pussita. Levitä munaseos uunivuoan pohjalle noin 2-3mm paksuksi kerrokseksi. Kuivaa uunissa, ylä- ja alalämpö päällä, luukku raollaan 50ºC:n lämmössä. Kun munaseos alkaa murtuilla, murra sitä lisää haarukalla. Kuivaa, kunnes seos on kunnolla kuivunut. Tähän voi mennä uunista riippuen noin 14 tuntia. Munaseoksen kuivuttua, anna sen jäähtyä ja hienonna se murskaksi. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa tai minigrip-pussissa. Kuorineen 60g painavasta munasta tulee noin 13g kuivattua seosta. Tämä on noin 3 ruokalusikallista.

Kasvissoseen kuivaus

Kasvissoseen kuivaus onnistuu samalla tavalla kuin lihojen ja munienkin kuivaus. Levitä kasvissose ohueksi kerrokseksi ritilälle asetetun leivinpaperin päälle. Kuivaa uunissa, ylä- ja alalämpö päällä, luukku raollaan 50ºC:ssa. Kuivuneen levyn voi jauhaa yleiskoneella jauheeksi ja siinä vaiheessa sekaan voi pistää myös kuivattua nokkosta.

Retkellä koiralle voi antaa, mikäli tietää sen vatsan kestävän, jämät omasta aamupuurosta ja perunahiutalemuusista, mutta koira pärjää mainiosti ilman viljojakin. Myös valmiita Murren lihakasvis ja sikakasvis -aterioita voi kuivata. Jotkut ovat käyttäneet reissun ajan kuivapakastettua / ilmakuivattua ruokaa, kuten K9 Natural ja ZiwiPeak tai Naturis ruokamakkaroita, jotka ovat höyrykypsytettyjä.

Lähteet ja kirjallisuus:

Minna Lumirae: Koiran kanssa retkeilemään.

Liikunta

Nivelrustossa ei ole ravintoaineita tuovaa verisuonistoa, joten liikunta on ainoa keino, jolla rusto voi nivelnesteen välittämänä saada tarvitsemiaan ravintoaineita. Lisäksi säännöllinen liikunta ylläpitää lihaksiston kuntoa. Parasta liikuntaa nivelrikkoiselle koiralle olisi, jos se saisi liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevassa maastossa, esimerkiksi metsässä. Jos koira metsässä hyppii, liukastelee märällä kalliolla tai lähtee riistan perään, se toki voi aiheuttaa kipua eikä täten ole suositeltavaa. Sen sijaan kaikki päivittäinen tasainen ja rauhallinen liikunta on vain hyväksi.

Ruokinta

Koira ei saa olla ylipainoinen ja nivelrikkoisen ruokavaliosta olisi tärkeää poistaa naudan liha, koska punaisen lihan rasvojen tiedetään aiheuttavan tai ylläpitävän tulehdusta. Sen sijaan kannattaa syöttää muun muassa broilerin koipipaloja. Koipiluiden päässä on rustoa ja niistä saa samoja nivelaineita, joista koiran oma nivelrusto rakentuu. Muitakin rustoja, niveliä ja luuta (erityisesti selkärankaa) kannattaa antaa, esimerkiksi kalkkunaa ja possua, koska todennäköisesti rustojen syöttäminen hidastaa koiran omien rustojen rappeutumista. (Vrt. rauhasterapia.)

On suositeltavaa syöttää myös rasvaista kalaa, esimerkiksi lohta, siikaa tai silakkaa, koska ne sisältävät tulehdusvastaista omega-DHA rasvahappoa ja D3-vitamiinia. Lohiöljyä voisi antaa myös kuureittain. Sisäelimistä antaisin sian henkitorvia, koska ne sisältävät kondrotiinisulfaattia. Se on glukosamiinin ohella nivelen oma luontainen aine. Glukosamiinia saa taas luontaisesti ruston lisäksi ihosta, jänteistä, verisuonista ja sydämen läpistä, joten eri eläinten jänteitä, sisäelimiä ja sydämiä voisi antaa vaihtelevasti. Raa’asta kananmunasta koira saa muun muassa proteiinia ja D-vitamiinia.

Kasvissosetta kannattaa antaa päivittäin, varsinkin jos rustojen ja luiden osuus ruokavaliosta on puolet, mutta hyvä olisi pysytellä vain vihreissä kasviksissa ja marjoissa. Kasvissoseeseen ei saa siis laittaa ns. nightshade-kasviksia, muun muassa perunaa, tomaattia, munakoisoa ja paprikaa, koska niiden sisältämän solaniinin epäillään lisäävän nivelkipua. Nivelrikkoon on olemassa myös kasviperäisiä aineita, kuten kuivattua kurkumaa, inkiväärijauhetta ja ruusunmarjajauhetta, jotka lievittävät nivelkipua. Näitä voi lisätä ruuan joukkoon kuureittain, mutta on myös olemassa valmiita nivelrikkoon tarkoitettuja luontastuotteita, jotka sisältävät ruusunmarjaa (Litozin), inkivääriä (Nokkos-kalkki-inkivääri-vihersimpukka) ja kurkumiinia (Cibusine).

Ravintolisät

Ravintolisistä nivelkudoksen on mahdollista saada nivelnestettä vahvistavia ja rappeutuvaa nivelrustoa korjaavia ravinto- ja rakennusaineita.

• MSM (metyylisulfonyylimetaani). Orgaanista rikkiä, joka toimii ruston muodostuksessa tarvittavan rikin lähteenä.
• Vihersimpukka. Sisältää rustoaineksen muodostusta lisääviä ja sen hajoamista vähentäviä glukosamiineja ja omega-rasvahappoja. Lyproflex on viherhuulisimpukkauutetta sisältävä ravintolisävalmiste, joka lievittää tulehdusta.
• Cosequin. Glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja mangaaniaskorbaattia.
• Cartivet. Glukosamiinia (äyriäistiiviste) ja kondroitiinisulfaattia (sidekudostiiviste).
• Arthroflex. glukosamiinihydrokloridia ja kondroitiinisulfaattia.
• Nutrolin® Nivel moniteho™. 60 purutablettia (glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, MSM, krilli ja C-vitamiini) ja 150 ml kalaöljyä.
• Serrapeptaasi. Monet eläinlääkärit suosittelevat nivelvaisille koirille. Ystäväni espanjanvesikoiralla oli jalassa tulehdus, mutta serrapeptaasikuuri lopetti ontumisen.

Ravintolisien käytöllä (Nutrolin Nivel moniteho purutabletit ja kalaöljy) todettiin positiivisia vaikutukuksia myös DOGRISK-tutkimuksessa, joka koski ravintolisiä ja nivelrikkoa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Psychometric testing of the Helsinki chronic pain index by completion of a questionnaire in Finnish by owners of dogs with chronic signs of pain caused by osteoarthritis. Am J Vet Res. 2009;70(6):727-34.

Ennen astutusta ja kantoajan alkupuoli

Astutuksen aikaan nartun tulisi olla ihannepainoinen. Kun juoksut ovat odotettavissa, voidaan antaa kuuri E-vitamiinia. Esimerkiksi tyrnimarja sisältää E-vitamiinia eniten kaikista marjoista. Öljynä olen käyttänyt Nutrolin Pentu -valmistetta, joka sisältää E-vitamiinia (d-alfa-tokoferoli). Maitohappokuuri voi olla hyödyllinen myös ennen koiran astutusta, koska suoliston hyvä bakteerikanta tehostaa hormonitoimintaa. Monet antavat heti kiiman alettua foolihappoa (Solgar) ja jatkavat sen antamista koko tiineyden ajan.

Elimistön vahvistamiseksi voidaan antaa samalla myös kuuri kuivattua voikukkaa tai nokkosta. Nämä ovat myös munuaisten toimintaa tukevia kasveja. Tiineys ja synnytys ovat nartun elimistölle rasite, erityisesti maksalle ja munuaisille. Nokkosesta saa myös rautaa, jodia ja seleeniä. Nokkosta ei suositella annettavaksi tiineyden aikana.

Jotkut antavat ravintorikkaampaa ruokaa (enemmän lihaa, kananmunia, sisäelimiä ja tärkeitä rasvahappoja sisältäviä tuotteita) ennen astutusta ja viikon ajan astutuksesta, vähentäen sitä asteittain siten, että lopulta narttu on jälleen entisellä ruokinnalla sekä määrällisesti että laadullisesti. Koko tiineyden aikana ruokinnassa pitäisi välttää radikaaleja muutoksia. Normaali ulkoilu ja liikkuminen ennen astutusta ja kantoaikana on suositeltavaa.

Kantavan nartun monipuolinen luonnollinen ruokinta ei juuri eroa terveen koiran ruokinnasta (Kantavan nartun ruokavaliossa tulisi olla jonkin verran hiilihydraatteja), etenkään tiineyden alussa. Kantoajan alkupuolella nartun energiantarve on yleensä täysin sama kuin normaalisti. Sikiöt kasvavat hitaasti, joten narttu liikkuu kuten ennenkin. Ensimmäisten kuuden kantoviikon aikana nartun energiantarve ei juuri ole kohonnut. Useimmilla nartuilla on hormonaalisista syistä 3.-5. kantoviikkojen aikana muutaman päivän jakso, minkä aikana ne vähentävät ruuankulutustaan.

Kantoajan viimeiset viikot

Kuukausi ennen synnytystä narttu syö usein 3 kertaa päivässä ja tiineyden loppuvaiheessa 4-5 kertaa päivässä. Kantoajan viimeisinä viikkoina, viimeisen kolmanneksen aikana, lisäenergiaa kuluu noin 1.3-1.5 kertaa tavallista enemmän. Esimerkiksi kahdeksannella viikolla narttu syö 3-4 ateriaa, joiden yhteismäärä on noin 1.3-1,5 kertaisesti se, mitä narttu syö normaalisti. Pari viikkoa ennen syntymää sikiöt kasvavat niin suuriksi, että ne vievät jo tilaa mahalaukulta ja suolen toiminta voi heiketä. Ennen synnytystä narttu yleensä syö usein vain puolet siitä mitä se on syönyt edellisellä viikolla. Nartulle kannattaakin antaa pieniä aterioita entistä useammin.

Pehmeitä luita voi antaa koko tiineyden ajan, paitsi penikointipäivänä, mutta jos nartulla on taipumusta ummetukseen, luiden syönti ei tilannetta paranna. Monet antavat raskausajan puolenvälin jälkeen luuateriana ainoastaan jauhettuja broilerin siipiä ja kanamassaa. Suuri osa jättää myös luiden syöttämisen kokonaan pois viimeisenä viikkona. Tällöin kalsiuminsaannin voi turvata kalsiumvalmisteella.

Toinen vaihtoehto on antaa muun muassa jauhettuja kananmunankuoria yhdessä esimerkiksi Urticalcinin kanssa. Koko raskauden ja imetyksen ajan koiralle voi antaa Urticalcin -valmistetta ja kananmunankuorijauhetta. Joskus ruoka ei enää kantoajan viimeisellä viikolla maistu ollenkaan, mutta nartuilla on kehossaan vararavintoa. Nartun tulisi siis olla niin sanotusti “hyvässä kunnossa,” mutta ei missään tapauksessa liian lihava. Useimmat nartut kieltäytyvät syömästä 12–24 h ennen synnytystä.

Synnytyksen aikana ja sen jälkeen

Ennen synnytystä narttu ei yleensä syö eikä sille kannata antaa ruokaa. Synnytyksen jälkeen ensimmäinen ateria voi olla seuraavanlainen: 3 kananmunaa ja munankuoret jauhettuna, Urticalcin ja ruusunmarjajauhetta. Toinen vaihtoehto voi olla quinoapuuro, johon on sekoitettu lihalientä ja hunajaa. Hunaja tehostaa elimistön kalsiumin saantia ja on hyväksi ruuansulatukselle. Quinoaa on käytetty lisäämään maidoneritystä ja ylläpitämän ravintotasapainoa. Molempiin seoksiin voidaan lisätä myös 1 rkl luomukamomillateetä, joka lisää maidoneritystä ja rauhoittaa vatsaa.

Imetyksen aikana

Maidoneritys lisää emän energian- ja ravintoaineiden tarvetta huomattavasti. Imetyksen aikana nartulle voi antaa ruokaa 4-5 kertaa päivässä. Nartun ravinnontarve on normaalisti ensimmäisellä imetysviikolla n. 1,5-kertainen, seuraavilla viikoilla n. 2-kertainen sekä myöhemmin jopa 3-kertainen. Ensimmäiset 3-4 viikkoa maito on pentujen yksinomainen ruoka, ja nartun ravinnontarve riippuu myös pentujen määrästä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin ja nesteiden riittävään nauttimiseen. Rasvan lisääminen nostaa ruuan energiasisältöä, mutta sitä kannattaa lisätä silti vain kohtuudella. Koiraa ei kannata myöskään yrittää laihduttaa imetyksen aikana, koska rasvakudoksen häviäminen merkitsee siihen varastoituneiden myrkkyjen kulkeutumista maitoon.

Lisäravinnon antaminen pennuille aloitetaan tavallisimmin 3-6 viikon iässä. Ensimmäinen ateria voi olla kermaviiliä kananmunakeltuaisella. Seuraava voi olla kermaviili nokareella lihaa. Ideana on se, että ensin totutellaan lihaan, esimerkiksi nautaan ja kanaan. Uuteen makuun totuttelu aloitetaan pienellä annoksella ja yhdellä lihalaadulla kerrallaan. Nitraattia kerääviä kasviksia, kuten naurista, lanttua ja pinaattia, ei anneta. Totuttelu voidaan aloittaa höyrytetyillä ja soseutetuilla kasviksilla, esimerkiksi porkkanalla, kesäkurpitsalla, kurkulla ja salaatilla. Haluttaessa joukkoon voi sekoittaa puolet jauhelihaa. Soseen joukkoon voi myös sekoittaa hiukan C-vitamiinipitoista ruusunmarjajauhetta.

Viljan antamisen velleinä ja puuroina voi aloittaa 5-6 viikon iässä. Turvallisinta on aloittaa gluteenittomista viljoista, kuten hirssistä. Hirssi onkin kiinalaisen lääketieteen mukaan ruoansulatuselimistöä vahvistava ja sopii näin ollen pennuille. Kalaa ja kananmunia voi myös antaa tässä vaiheessa. Usein käy niin, että jos pennut pääsevät emän ruokakupille, ne tyhjentävät sen sisällön ilman ongelmia.

Hapanmaitotuotteiden antamisesta koirille ollaan monta eri mieltä. Hapanmaitotuotteet, kuten raejuusto, piimä tai viili, sopivat useimmille pennuille hyvin, mutta riittävä kalsiumin saanti on hyvä varmistaa muuten.

Luina voidaan antaa murskattuja broilerinsiipiä, joita kannattaa antaa tietenkin ensin vain hyvin pieniä määriä. Isoja luita ja siipiä voi olla tarjolla ajanvietteeksi ja kaluttavaksi, vaikka pennut eivät saakaan niistä juuri mitään irti ennen 5-6 viikon ikää. Urticalcinia voi antaa emän lisäksi myös luovutusikäisille pennuille. Esimerkiksi yhdestä kolmeen kertaan viikossa yhden vuoden ikään asti.

Normaalisti emä käy vieroittamaan pentuja 6-8 viikon iässä. Vieroittamisen aikana emän ruoan määrää voidaan alkaa vähentämään, etenkin jos maidontuotanto on todella runsasta. Lisäämällä ruokintakertojen määrää ja antamalla pieniä annoksia ravinnon saanti on kuitenkin tasaista. Vieroitusikäisten ruoka kannattaa antaa neljässä erässä päivän aikana johtuen nopeasta kasvusta ja suuresta energiatarpeesta. Jos emä sattuukin imettämään 8 viikkoisia pentujaan, ei suinkaan tarvitse olla huolissaan vieroituksen epäonnistumisesta. Tällainen osittainen imetys on todennäköisesti pennuille arvokasta psykologisesti, ravitsemuksellisesti ja immunologisesti.

Lähteet ja kirjallisuus:

Hopeametsän blogi: Tiineen ja imettävän nartun luonnollinen ruokinta.

Heikki Kurkela: Kantavan ja imettävän nartun ruokinnasta. Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/1994.

Inkeri Kangasvuo: Pentueen kasvattaminen. Julkaistu SH-lehti 1/1994

Sini Lindroos: Tiine narttu tarvitsee lisäravinteita.

Kiinalaisen ravinto-opin Viiden elementin teoria on syntynyt muun muassa luonnon ja sen käyttäytymisen havainnoinnista. Viisi elementtiä ovat Puu, Tuli, Maa, Metalli ja Vesi. Näillä elementeillä on vastaavuudet muun muassa sisäelinten ja makujen kanssa.

Puu: Maksa ja Sappirakko, maku: hapan, vuodenaika: kevät
Tuli: Sydän ja Ohutsuoli, maku: karvas, vuodenaika: kesä
Maa: Perna ja Vatsalaukku, maku: makea, vuodenaika: loppukesä/alkusyksy
Metalli: Keuhkot ja Paksusuoli, maku: kirpeä, vuodenaika myöhäissyksy
Vesi: Munuaiset ja Virtsarakko, maku: suolainen, vuodenaika: talvi.

Edellä mainituilla sisäelimillä, esimerkiksi Maksalla, ei tarkoiteta ainoastaan maksaa elimenä vaan koko Puu-elementtiä vastaavuuksineen, joihin kuuluu monia yhteyksiä. Jokaisella viidellä elementillä on vastaavuutensa makujen lisäksi myös muun muassa aistielimissä, kudoksissa, tunteissa jne.

Koiran luonnollinen ruokavalio voidaan toteuttaa myös siten, että ruokavalio vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että talvella syödään enemmän lämpimiä ruokia ja kesällä taas viileitä ruokia. Ei kannata mennä kuitenkaan liiallisuuksiin, koska vähän viileää vahvistaa, mutta liika viileä vahingoittaa. Toisin sanoen jotta saisimme ravinnon viisi peruselementtiä tasapainoon keskenään, meidän tulisi antaa koiralle niitä edustavia ruoka-aineita säännöllisesti ja ottaa huomioon vuodenkierto. Myös koiran luonne ja sairaudet vaikuttavat ruoka-aineiden valintaan, joten alla mainitut ohjeet ovat vain suuntaa-antavia ja sopivat terveille aikuisille koirille.

Kesä (kesäkuusta elokuun loppuun) / Sydän ja Ohutsuoli

Karvaat ruoka-aineet poistavat kuumuutta, joten kesällä voidaan nauttia vähän karvaita ruoka-aineita, kuten voikukanlehtiä. Sen lisäksi vältetään ylen määrin kuumia ruokia, kuten valkosipulia ja lohta. Vihreät lehtivihannekset ovat usein karvaita ja viilentäviä, joten kesäinen kasvissose voisi sisältää muun muassa lehtisalaattia. Kesällä Sydänaikana ja talvella Munuaisaikaan voidaan antaa kuureittain orapihlajanmarjoja ja voikukanlehtiä.

Loppukesä / alkusyksy (syyskuusta lokakuun alkupuoleen) / Perna ja Vatsalaukku

Pieni määrä makeaa vahvistaa Pernaa, joten alkusyksyllä ruokavalio voi sisältää pieniä määriä juureksia. Perna hyötyy myös lämpimistä ruoka-aineista, kuten palsternakasta, kurpitsasta, ruusunmarjoista, orapihlajanmarjoista, kanasta, kalkkunasta ja jäniksestä.

Myöhäissyksy (lokakuun loppupuoli joulukuun alkuun) / Keuhkot ja Paksusuoli

Vältetään karvaita ruoka-aineita, mutta nautitaan edelleen alkusyksylläkin nautittuja makeita ruokia, kuten tärkkelyspitoisia juureksia. Keuhkoille sopii kirpeä ja lämmin, joten nyt voidaan kasvissoseen joukkoon ottaa mukaan vähän enemmän kirpeyttä, kuten valkosipulia tai lanttua.

Talvi (joulukuun lopusta maaliskuun alkuun) / Munuaiset ja Virtsarakko

Koiralla pitäisi olla tässä vaiheessa vuotta kunnollinen talviturkki pohjavillalla (roduilla, jotka kasvattavat pohjavillan), mikä suojaa ulkoiselta kylmyydeltä. Pohjavillattomilla roduilla olisi huolehdittava erityisesti munuaisten alueen lämpimänä pysymisestä oikeanmallisella manttelilla. Talvella pitäisi välttää kylmiä ruokia ja liikaa makeutta. Kasvissoseen joukkoon voi lisätä kuureittain perunaa, mustikkaa ja (joditonta) merilevää. Suositaan edelleen lämmittäviä ruokia, kuten lammasta, nautaa ja kalkkunaa.

Kevät (maaliskuun lopusta toukokuun loppuun) / Maksa ja Sappirakko

Keväällä ja alkukesästä kasvissoseen tulisi taas olla painottunut vihreisiin lehtivihanneksiin. Maksalle on hyväksi lehtisalaatti ja kurkku, viljoista voi tähän vuodenaikaan antaa erityisesti hirssiä. Jos tähän vuodenaikaan esiintyy ripulia tai silmien rähmimistä, niin happamat ruoka-aineet – omena, hapatetut maitotuotteet, Molkosan, mustikka – voivat auttaa. Liikaa happamia ruokia ei tule kuitenkaan nauttia.

Lähteet ja kirjallisuus:

Helena Hallenberg: Apteekki keittiössä: ruokavalio kiinalaisessa terveydenhoidossa 2004.

Denis Vinokur: Terveyden kiinalainen käsikirja 2009.

Muistiinpanoja Helene Procope-Wahlmanin kurssilta.

Koirille on myynnissä monenlaisia lisäravinteita, vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita, joiden tarkoituksena on ehkäistä mahdollisia puutoksia. Suuri osa markkinoilla olevista tuotteista on kuitenkin synteettisiä valmisteita, jotka eivät toimi luontaisten vitamiinien tavoin antioksidentteina kehossa. Yksi syy tähän on se, että luonnossa vitamiinit eivät milloinkaan esiinny yksittäin vaan ne ovat aina vitamiiniyhdisteitä. Esimerkiksi B-vitamiinitekijöitä tunnetaan 22. Kun koira saa vitamiinin luonnollisessa muodossaan, se on optimaalisessa biologisessa muodossa ajatellen elimistöä ja solujen terveyttä.

Paavo O. Airola on kirjoittanut Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta, jossa kahdelle hopeaketturyhmälle annettiin täsmälleen samanlaista ravintoa, mutta toinen ryhmä sai täydennysravinnokseen kaikkia tunnettuja synteettisiä B-vitamiineja. Vertailuryhmä sai B-vitamiinit oluthiivan ja maksan muodossa. Synteettisiä vitamiineja saaneet eläimet eivät kasvaneet kunnolla, niiden turkki oli huono ja niillä esiintyi monenlaisia sairauksia. Luonnollisia vitamiineja saaneet ketut kasvoivat normaalisti, olivat kaunisturkkisia ja terveitä. Jos koiran B-vitamiinin tarve on lisääntynyt, kannattaa suosia luontaisperäisiä B-vitamiineja, jotka valmistetaan käymisprosessin avulla. Niiden valmistukseen ei siis käytetä öljyteollisuuden raaka-aineita.

Myös ihmispuolella on tutkimuksia, joissa on todettu, että synteettiset vitamiinit vaikuttavat elimistössä kuten lääkkeet, ja tunnetustihan lääkkeet rasittavat munuaisia ja maksaa. Englanniksi tästä ilmiöstä käytetään sanontaa “drug reaction.” Luonnollisten vitamiinien vaikutukset elimistössä ovat sen sijaan ravitsemuksellisia, “nutritional reaction.” Kettu ja ihminen eivät ole tietenkään sama asia kuin koira, mutta suurina annoksina synteettiset vitamiinit toimivat koirankin elimistössä kuin lääkkeet. Tästä voi olla hyötyäkin, esimerkiksi menadionia (K-vitamiini) ja askorbiinihappoa (C-vitamiinia) voidaan käyttää akuuteissa myrkytystapauksissa ja näin voidaan jopa pelastaa koiran henki. Jos koira on kuitenkin terve, tulisi käyttää luonnollisia vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten ruusunmarjajauhetta, tyrnirouhetta, nokkosta, lohiöljyä, ternimaitojauhetta ja niin edelleen. Nämä kokonaiset ravintoaineet sisältävät muutakin kuin pelkän vitamiinin, muun muassa fytoravinteita, entsyymejä, ravinteiden imeytymistä edistäviä ainesosia jne.

Myös kalsiuminsaannin pystyy turvaamalla luontaisesti. Monissa koirille tarkoitetuissa valmisteissa kalkinlähteenä toimii synteettinen trikalsiumfosfaatti ja dikalsiumfosfaatti. Viimeinen on kylläkin valmistettu luista, mutta se valmistetaan luita kuumentamalla – joskus jopa yli 300 asteeseen – ja tätä ennen luut ovat puhdistettu rasvasta suolahapolla. Parempi vaihtoehto on luujauhe, jota tulee raakojen luiden sahaamisen sivutuotteena.

Erittäin hyvä vaihtoehto, jos kalsiuminsaantia ei pysty turvaamaan luontaisesti, on kalsiumvalmiste, jossa on dolomiittikalkkia, esimerkiksi Osteomak-K. Dolomiitti sisältää kalsiumia sopivassa suhteessa magnesiumiin. Muska söi pentuna jonkun aikaa puuropohjaista – luutonta – kotiruokaa (koska en vielä tiennyt luonnollisesta ruokinnasta), jolloin se sai Osteomax-K -valmistetta kolme kertaa viikossa. Calcia 800 PLUS -valmiste on vastaava tuote. Olen käyttänyt luuttomina päivinä myös kananmunankuoria. Neslalle annoin pentuna kananmunankuorten lisäksi muun muassa Urticalcinia, joka helpottaa kalkin imeytymistä ravinnosta.

Nokkonen

Kuivattu nokkonen on todella hyvä ”luonnollinen lisäravinne,” sillä sitä on helposti saatavilla. Nokkosen kemiallinen koostumus on hyvin tunnettu ja se sisältää muun muassa C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, B1-,B2-, B3-, B5- ja B6-vitamiineja, sekä D-, E- ja K1-vitamiineja. Kasvissa on myös lesitiiniä, koliinia, hiilihydraatteja, ja kivennäisaineista rautaa, kalsiumia, kaliumia, fosforia, mangaania, kuparia, rikkiä, fluoria, jodia, klooria, natriumia ja magnesiumia. Lisäksi nokkosessa on piihappoa, flavonoideja ja klorofylliä. Kasvin kivennäispitoisuus on suurimmillaan juuri ennen kukintaa ja syksyllä. Nokkosta voi antaa kuureittain tai lisätä koiran ruoan joukkoon hyppysellisen noin kolme kertaa viikossa.

Maitohappobakteerit

Maitohappobakteerit muun muassa suojaavat ja puhdistavat suolistoa, estävät hiivan kasvua ja pitävät yllä immuunijärjestelmää. Terveelle koiralle ei välttämättä tarvitse syöttää maitohappobakteereja, mutta ne ovat hyödyllisiä ummetukseen, ripuliin, allergioihin, sekä kaikenlaisten sairauksien ja lääkekuurien yhteydessä. Erityisesti antibioottikuurit tuhoavat suoliston hyviä bakteereja. Maitohappokuuri voi olla hyödyllinen myös ennen koiran astutusta, koska suoliston hyvä bakteerikanta tehostaa hormonitoimintaa.

Markkinoilla on paljon erilaisia maitohappobakteerivalmisteita, joiden välillä bakteerimäärät vaihtelevat suuresti. Kannattaa myös välttää valmisteita, jotka sisältävät maitojauhetta. Bioteekin Biopak ja Biolatten 4-legs ovat jauhemaisia valmisteita, jotka sisältävät runsaasti maitohappobakteereja eivätkä sisällä maitoa.

Eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman on todennut, että “Raakaruuan tulee sisältää proteiinia, rasvaa, kuituja, vitamiineja, mineraaleja ja hyviä bakteereita. Anna siis koirallesi lihaa, kalaa, sisäelimiä (ainakin maksaa), mahalaukkua, murskattuja tai kokonaisia raakoja luita ja rustoa sekä eläinrasvaa. Näitä voi ostaa esimerkiksi valmiina pakasteena isoimmista marketeista ja lemmikkitarvikekaupoista. Lisäksi koirasi tarvitsee lihan seassa vihanneksia ja hedelmiä tai marjoja. Jos annat koirallesi paljon villieläinten, kuten poron ja hirven lihaa ja elimiä, vitamiinilisää ei välttämättä tarvita. Muussa tapauksessa tarvitaan lisäravinteita, joita voi ostaa eläintarvikekaupoista tai apteekista.”

Olen käyttänyt lähinnä ns. luontaisia lisiä (nokkonen, merilevä, oluthiivauute, probioottivalmisteet jne) ja muita vitamiinivalmisteita koirat saavat lähinnä kuuriluontoisesti tai tarvittaessa, esim. tiineelle koiralle annan foolihappoa, vanhalle koiralle nivelten kuntoa tukevia valmisteita jne.

Lähteet ja kirjallisuus:

Paavo O. Airola: Voi hyvin : Luonnonlääketieteen käsikirja 1997, 200. Alkuteos How To Get Well 1974.

Sinikka Piippo: Luonnon lääkeyrtit I 2004, 257.

The Benefits of Probiotics for Your Dog. The Whole Dog Journal 3 / 2012.

HS 21.3.2017: Joka kolmas koira on liian lihava, ja omistajat sulkevat silmänsä tosiasioilta

Rasvat ovat koiralle tehokas energianlähde ja välttämättömät rasvahapot ovat mukana lukemattomissa kehon toiminnoissa. Solut tarvitsevat rasvahappoja muun muassa aineenvaihduntaan ja solukalvojen fosfolipidien rakentamiseen. Ne säätelevät ihon kosteustasapainoa, pitävät yllä suoliston limakalvojen toimintaa, vaikuttavat näkökykyyn, osallistuvat hermoimpulssien välittämiseen, ovat mukana aivojen tiedonvälityksessä, säätelevät sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa, suojaavat maksaa myrkyiltä, vaikuttavat geenien toimintaan, keuhkoihin, munuaisiin ja immuunipuolustukseen.

Rasvahapot jaetaan tyydyttyneisiin ja tyydyttymättömiin. Tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvat ovat yleensä huoneen lämmössä kiinteässä muodossa ja niitä saa pääasiassa eläinrasvoista. Tyydyttymättömiä rasvoja ovat esimerkiksi kylmäpuristetut kasviöljyt.

Koiran on saatava ravinnostaan välttämättömiä omega-6 ja omega-3 -rasvahappoja. Oleellista olisi säilyttää tasapaino linolihapon, eli omega-6, ja linoleenihapon, eli omega-3, välillä. Tämä onnistuu parhaiten antamalle koiralle monipuolisesti eri lihalaatuja, erilaisia rasvoja, esimerkiksi lampaan rasvaa ja kananrasvaa ja lohiöljyä. Markkinoilla on myös koirille sopivia kasviöljyseoksia kuten Optima Green ja Nutrolin. Kylmäpuristetut kasviöljyt sisältävät myös E-vitamiinia, joka toimii antioksidanttina. Veterinary Research Communications (Volume 32) -lehdessä julkaistiin artikkeli, jossa oli tutkittu koirien aggressiivisuutta ja todettiin että aggressiivisilla koirilla omega-6 ja omega-3 -pitoisuudet eivät olleet tasapainossa, vaan omega-6 -pitoisuus oli korkeampi.

Koirarodusta riippuen koirien kyky käyttää rasvoja hyväkseen vaihtelee, joten rasvojen ja öljyjen antamisessakaan ei kannata liioitella. Esimerkiksi arktiset vetokoirat pystyvät syömään ongelmitta suuriakin määriä rasvaa. Tähän vaikuttaa rodun lisäksi myös se, että pitkäkestoiset harjoitukset, eli rekikoirien treenaus, edistävät elimistön kykyä käyttää rasvoja energianlähteenä. Normaalille kotikoiralle riittää muutama tee- tai ruokalusikallinen kylmäpuristettua öljyä viikossa. Omille koirilleni annan useimmiten yhden ruokalusikallisen öljyä noin kaksi tai kolme kertaa viikossa. Lohiöljyä olen antanut 1 tl päivässä kuureittain. Optima Green ja Nutrolin -öljyseoksia olen antanut kuureittain, pullon ohjeen mukaisesti. Lisäksi ruokavalioon kuuluu vaihtelevasti tyydyttyneitä rasvoja.

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Haluaisin tuoda esiin myös yhden suomalaisille tuntemattomamman öljyn, eli kylmäpuristetun neitsytkookosöljyn. Nykyisin rodussa kuin rodussa kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu lisääntyneen ja yhtenä syynä saattaa olla teollinen ruoka, joka sisältää lähes aina muun muassa paljon gluteeniviljoja, kuten vehnää. Gluteeni on todettu ihmisillä tyypilliseksi autoimmuunitulehdustautien aiheuttajaksi. Toisin sanoen kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle koiralle neitsytkookosöljyn lisääminen ruokavalioon voi auttaa, koska kookosöljy parantaa ja tasapainottaa kilpirauhasen toimintaa. Ruokavaliossa kannattaa pitää rinnalla myös lohiöljy, koska siitä saa rasvahappoja sekä kilpirauhasen tarvitsemaa A-vitamiinia.

Jos koiralla todetaan kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavat veriarvot mutta kilpirauhanen on kuitenkin rakenteeltaan terve, on mahdollista, että kilpirauhanen pystyy toimimaan kunnolla, kun koiran ruokavalio muutetaan luonnolliseksi ja ravintoa täydennetään muun muassa kylmäpuristetulla neitsytkookosöljyllä.

Joskus kilpirauhasarvojen muutokset johtuvat huonolaatuisesta ravinnosta tai ruokavalion epätasapainosta. Kilpirauhashormonien tehtävänä on käyttää proteiineja, joten jos ravinto on huonolaatuista (teollista muonaa), keho tuottaa vähemmän kilpirauhashormoneja suojellakseen elimistöä. Toisaalta kilpirauhasen vajaatoimintaa voi aiheuttaa myös kuristuspanta ja pannassa vetäminen. Kannattaa lukea Dr. Peter Dobiaksen artikkeli One “jerk” can cause a lot of damage.

Vaikka koiralle olisi jo aloitettu tyroksiinin syöttäminen, tai kilpirauhasen vajaatoiminta on todettu johtuvaksi kilpirauhasen osittaisesta surkastumisesta autoimmuunitulehduksen seurauksena, kookosöljy voi saada jäljelle jääneen terveen osan tuottamaan enemmän hormoneitaan. Synteettinen valmiste korvaa vain yhden kilpirauhasen tuottamista hormoneista, tyroksiinin (T4). Kilpirauhanen tuottaa kuitenkin melkein kymmentä eri hormonia. Näin ollen on mahdollista, että kookosöljyn avulla toimiva osa kilpirauhasesta tuottaa muita hormoneja luonnollisella tavalla.

Toinen vaihtoehto kilpirauhasen vajaatoimintaan voisi olla kuivatun sian kilpirauhasen syöminen. Se sisältää useita terveen kilpirauhasen tuottamia hormoneja (T4, T3, T2, T1 ja kalsitoniinia). Eläinlääkäri Shawn Messonnier on todennut kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien koirien hyötyvän rauhasterapiasta. Samalla tavalla kuin haiman vajaatoiminnasta kärsivät koirat hyötyvät haiman syömisestä, kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivät hyötyvät kilpirauhasen syömisestä. Rauhaskudoksen makromolekyylit imeytyvät ruoansulatuskanavasta verenkiertoon, missä ne vaikuttavat biologisesti kohdekudokseen.

Korostan kuitenkin, että en kehoita ketään lopettamaan koiransa lääkitystä ja toistaiseksi en ole löytänyt tieteellisiä tutkimuksia kookosöljyn vaikutuksesta koirien kilpirauhasongelmiin.

Lähteet ja kirjallisuus:

Aggressive dogs are characterized by low omega-3 polyunsaturated fatty acid status.

Diana Schwarzbein, Nancy Deville: The Schwarzbein Principle: The Truth about Losing Weight, Being Healthy, and Feeling Younger 1999, 50-51.

Lisätietoa valmisteesta Armour Thyroid -sivustolta.

Shawn Messonnier: Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan koiran luonnonmukainen rauhasterapia. Basenji-lehti 4/2005.

Shawn Messonnier: Glandular Therapy.

Kookosöljyn mahdollisista terveyshyödyistä voi lukea täältä ja teoksesta Mary Enig & Sally Fallon: Syö rasvaa ja laihdu.

Vapaat kanat ja luomumunat

Jos kanat ovat saaneet ulkoilla auringossa tai ne ovat saanet UVB-lamppujen valoa, niiden keltuaisesta saa D- ja A-vitamiinia. Koirien D-vitamiinin tarve tulee turvata eläinrasvoja, sisäelimiä, kalaa ja kananmunia sisältävällä ruualla. Itse annoin Neslalle pentuna kuureittain myös TerniCOL Colostrum jauhetta, joka sisältää D-vitamiinia. D-vitamiini on myös tärkeä kalsiumin ja fosforin oikean tason säilyttäjä ja näin ollen se myös ylläpitää luuston terveyttä ja vahvuutta.

Itse annan kananmunat raakana ja kuorista jauhan huhmareella kananmunakuorijauhetta, joka on hyvä kalsiumin lähde niinä päivinä, jolloin luita ei ole saatavilla. Yhden kananmunan kuoressa on kalsiumia noin 1800 mg. Kuorista löytyy yli 20 muutakin ainesosaa.

Usein sanotaan, että kananmunan valkuainen pitäisi antaa keitettynä, koska se sisältää entsyymien toimintaa hidastavia aineita, jotka voivat estää proteiinin sulatusta ja biotiinin imeytymisen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kananmuna on kokonaisuus, jossa keltuainen ja valkuainen toimivat yhdessä. Hyvä esimerkki tästä on muun muassa se, että avidiini / biotiini -sidos auttaa sulattamaan myös bikarbonaattia. Lisäksi keltuaisen A-vitamiinia tarvitaan sulattamaan valkuaisen proteiini. Munanvalkuaisesta saa proteiinia ja munankeltuaisesta A-vitamiinin lisäksi rasvahappoa. Munankeltuaisessa on myös koliinia, joka on tärkeä hermoston toiminnalle, ja lesitiiniä, joka taas edistää rasva-ainesosien ja hivenaineiden aineenvaihduntaa ja imeytymistä. Kananmunissa on myös luteiinia, antioksidanttia, joka on hyväksi silmien terveydelle.

On siis hyvä antaa koiran syödä raaka kananmuna kokonaisena. Koirani syö yhden tai kaksi raakaa luomumunaa viikossa.

Lähteet ja kirjallisuus:

Aajonus Vonderplaniz: Tahdomme elää terveinä. Primal-ruokavalio 2011, 175, 189.

Bee Wilder: How to Make Calcium using Egg Shells

Gluteenittomia viljoja

Viljojen antamisesta koiralle ollaan montaa mieltä ja yleinen argumentti viljojen syöttämistä vastaan on se, että runsaasti hiilihydraattia sisältävät ruuat eivät kuulu koiran ruokavalioon. Viljoista vehnä on liiaksi jalostettua, osa koirista ei siedä gluteeniviljoja ja suuret hiilihydraattimäärät aiheuttavat todennäköisesti ongelmia. Eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman on todennut, että “jos koira saa ravinnokseen paljon hiilihydraatteja, se joutuu käyttämään hyväkseen glukoosi- eli sokeriaineenvaihduntaansa, mikä ei ole koiralle luontaista. Siksi kaikki sellainen ruoka, missä on enemmän hiilihydraatteja kuin proteiinia ja rasvaa, ei ole koiralle hyväksi. Se näyttäisi olevan omiaan aiheuttamaan koiran elimistöön matala-asteista tulehdusta.”

Viljat tulisi valmistaa myös oikein eli liottaa ne ennen kypsentämistä. Kun viljaa liotetaan, sen B-vitamiinimäärä lisääntyy huomattavasti. Toinen hyvä syy liottaa vilja on sen sisältämä fytiini, joka sitoo kalsiumia, rautaa ja sinkkiä. Liottamalla saadaan aikaan, että fytaasi-entsyymi laukaisee muun muassa rautaa sitovan fytiinin. Fytaasi-entsyymi siis hajottaa fytiiniä ja edistää viljoissa olevan raudan, sinkin ja kalsiumin imeytymistä. Samoin viljan sisältämät tanniinit, vaikeasti sulavat proteiinit ja hiilihydraatit voivat estää ravinteiden imeytymisen. Väärin valmistettu vilja voi myös ärsyttää ohutsuolta ja aiheuttaa hiivasientä.

Koirille yleisimmin annettuja viljakasveja ovat riisi, ohra ja kaura. Hirssi, quinoa ja amarantti eivät ole varsinaisesti viljakasveja vaan kuuluvat heinäkasvien heimoon. Tattari ei ole edes heinäkasvi vaan kaksisirkkainen. Niiden siemeniä käytetään kuitenkin viljan tapaan. Kiinassa tärkkelyspitoiset juurikasvit, kuten peruna ja bataatti, lasketaan viljatuotteisiin.

Koirani ruokinnassa suosin gluteenittomia viljoja, etenkin hirssiä, joka maistuu koiralleni parhaiten. Olisiko syy tähän sitten se, että hirssiä on kasvatettu jo kivikautena Skandinaviassa ja se on yksi harvoista emäksisistä viljoista. Hirssiä keittäessä kannattaa käyttää kuitenkin runsaasti nestettä, koska se turpoaa. Hirssiä ei kannata keittää kerralla kovin suurta määrää, koska se pilaantuu jääkaapissa nopeammin kuin monet muut viljat. Käytän joskus myös tattaria, jota on viljelty Suomessa jo 1700-luvulla. Se on hirssin tavoin helposti sulava eikä muodosta elimistössä happoa. Kotimaisista viljoista käytän lähinnä vain kauraa. Koirat syövät myös kuivunutta ruisleipää, puurojen jämät ja ylijäämäriisit.

Muska söi pentuna viljapohjaista kotiruokaa, jolloin suurien (yli 1/3 annoksesta) viljamäärien syöminen alkoi näkyä selässä suolistoalueen ihon hilseilynä ja silmien rähmimisenä. Oireet hävisivät kun pienensin viljamäärää. Olen tullut siihen tulokseen, että liian suuret hiilihydraattimäärät aiheuttavat koirille ongelmia, vaikka koiralla ei olisikaan vilja-allergiaa tai gluteeniyliherkkyyttä. Paras ruokavalio koirille on DOGRISK-tutkimusryhmänkin mukaan raakaruokaan perustuva, niin sanottu ketogeeninen ruokavalio, jossa on runsaasti rasvaa ja proteiinia ja vain niukasti hiilihydraattia.

Useissa ruoka-aineissa on aineita, jotka voivat aktivoida elimistön puolustukseen osallistuvat solut tuottamaan histamiinia, jopa terveellä ja allergiavapaalla eläimellä. Koiran immuunipuolustus siis reagoi allergeenin osaan, jota kutsutaan epitoopiksi. Vehnän proteiineissa on jopa 50 erilaista epitooppia, joten ei ole ihme, että koirat reagoivat juuri vehnän proteiineihin. Vehnänjyvän gluteenipitoisuus on myös kaksinkertainen speltinjyvään verrattuna ja vehnän gluteeni, gliadiini, on erityyppistä kuin muissa gluteeniviljoissa. Olisi siis kyettävä erottamaan toisistaan koiralle sopimaton ruoka ja todellinen ruoka-aineallergia. Olen sitä mieltä, että vehnä ei ole koiranruokaa ja se kuuluu koiralle sopimattomiin ruoka-aineisiin, jota sen ei kuulu eikä tarvitsekaan sietää.

Koirilla voi olla myös todellista vilja-allergiaa tai gluteeniyliherkkyyttä. Vilja-allerginen koira voi olla allerginen useammalle tai vain yhdellekin viljalle. Allergianaiheuttaja voi olla gluteenitonkin vilja, esimerkiksi riisi. Gluteeniyliherkkä koira taas on allerginen kaikille gluteeniviljoille. Keväällä 2007 irlanninsettereiden rotujaosto toteutti terveyskyselyn, josta kävi ilmi, että 8,5 %:lla kyselyyn osallistuneiden koirista oli todettu gluteeniyliherkkyys. Gluteeniyliherkkyyttä koira voi oireilla monella tavalla. Esimerkiksi suomenajokoira Nennan yökastelu loppui, kun ruokavaliosta jäivät pois gluteeniviljat. Samaan aikaan koira alkoi myös rauhoittua.

Ihmisillä muun muassa paniikkihäiriö on ehdolla gluteenisairauksien joukkoon. Epilepsia on sangen yleinen sairaus koirilla. Ihmisillä epilepsian ja gluteeniyliherkkyyden välillä on todettu vahva yhteys. Gluteeni saattaa olla myös yksi syy koirien lisääntyneisiin kilpirauhasongelmiin ja moniin muihinkin autoimmuunitulehdussairauksiin. Koirani ruokinnassa olen suosinut hirssiä gluteenittomuuden takia. Käytän vaihtelevasti muitakin viljoja, ja kokonaisuudessaan viljojen määrä ruokavaliosta jää nykyään korkeintaan neljäsosaan. Lähinnä koirani syö nykyään silloin tällöin Voima-mix -aterioita, jotka sisältävät kaura, ohra ja pellavarouhetta.

Jos koiralle annetaan samalle lautaselle vierekkäin lihaa, viljoja ja kasvissosetta, todennäköisesti koira syö ensin lihan ja sitten puuron. Vasta sen jälkeen se syö kasvissoseen. Tuire Kaimion kirjassa Koirien käyttäytyminen koiran mieltymystä puuron syömiseen on perusteltu muun muassa makumieltymyksillä ja sopeutumisella ihmisten tarjoamaan ruokaan. Kyse saattaa kuitenkin olla myös siitä, että koirat osaavat yhdistellä ruoka-aineita oikein. Esimerkiksi lihan sulaminen vaatii suolahappoa ja pepsiiniä, jotka huolehtivat proteiinien pilkkomisesta. Jos vatsaan syödään ensin puuroa tai kasvissosetta, jonka sulattaminen ei edellytä suolahappoa, ja vasta sen jälkeen syödään lihaa ja luita, luu ja lihan valkuaisaineet voivat jäädä sulamatta, koska vatsalaukussa ei ole välttämättä riittävästi suolahappoa. Tämän vuoksi kasvissoseen voisikin antaa joko lihaan sekoitettuna tai lihan syönnin jälkeen, mutta ei mielellään ennen liha-ateriaa. Terveen koiran kohdalla tällä ei ole todennäköisesti merkitystä.

Lähteet ja kirjallisuus:

James Braly & Ron Hoggan: Dangerous Grains: Why Gluten Cereal Grains May Be Hazardous To Your Health 2002, 152-153.

Tommy Jönsson: Agrarian diet and diseases of affluence – Do evolutionary novel dietary lectins cause leptin resistance?

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen 2007.

HS 21.3.2017: Joka kolmas koira on liian lihava, ja omistajat sulkevat silmänsä tosiasioilta.